Haavanhoitotyö vaatii erityisosaamista
Erityisosaamista vaativassa haavanhoitotyössä toimintamallit tunnistamiseen, hoitoon ja seurantaan ovat erilaisia, sillä yhtenäisiä ohjeita ei aina ole ja jokainen ammattilainen tekee haavanhoitotyötä omalla tavallaan. Tilanne näyttäytyy alan opiskelijoille ja perehdytettäville työntekijöille sekavana, koska ohjeet eivät ole yhtenäiset. Tutkimustiedon lisääntyessä aiempia hoitokäytäntöjä voidaan kumota tai päivittää. Tämän vuoksi pelkkä työelämäkokemus ei ole riittävä osaamisen lähde, vaan tarvitaan jatkuvaa koulutusta ja yhtenäisiä, valtakunnallisia hoitosuosituksia. Haavanhoitotyön kehittäminen toimivaksi moniammatilliseksi hoitoketjuksi edellyttää muutoksia terveydenhuollon toimintatavoissa ja asenteissa.
Työelämän tarpeesta sairaanhoitajatutkinnon opinnäytetyön aiheeksi
Hypergranulaatio on haavan paranemisen häiriö, jossa uutta kudosta muodostuu liikaa. Kudos kasvaa haavapinnan yläpuolelle, jolloin haavan reunat eivät pääse sulkeutumaan normaalisti. Tämän vuoksi haavan paraneminen viivästyy tai jopa pysähtyy kokonaan. Hoitotyössä on tullut vastaan tilanteita, joissa hypergranuloivan haavan tunnistaminen ja sen hoito on ollut haastavaa. Haavan hoito ja haavatuote on valittu usein kokemukseen perustuen ilman yhtenäistä ohjeistusta. Hoitotyön tukena ei ole ollut riittävästi tietoa siitä, mitkä tekijät yksin tai yhdessä edesauttavat hypergranulaation muodostumista estäen haavan paranemisen. Koska yhtenäistä ohjeistusta ei ole ollut, tarvittiin hoito-ohje hypergranulaation tunnistamiseen ja hoitoon. Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) sairaanhoitajakoulutuksen opiskelijoiden, Susanna Kallion ja Jonna Patosalmen, opinnäytetyö osoittautui hyväksi mahdollisuudeksi vastata kyseiseen hoitotyön tarpeeseen, eikä aiheesta ollut aiemmin tehty opinnäytetyötä. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoisuutta hypergranulaatiosta ja sen vaikutuksesta kroonisen haavan paranemiseen. Aiheen suunnittelun aikana ei ollut tiedossa, että opinnäytetyön tuotoksena laadittu hoito-ohje julkaistaisiin valtakunnallisena ohjeena Duodecimin Terveysportin Hoitotyön tietokannassa. Tietokanta tarjoaa tietoa sosiaali- ja terveysalaa opiskeleville sekä alalla työskenteleville terveydenhuollon ammattilaisille (Duodecim, 2022).
Hypergranuloivan haavan paraneminen
Hypergranulaatio on granulaatiokudoksen liikakasvua, jossa kudos kasvaa haavapinnan yläpuolelle ja estää haavan sulkeutumisen (Krooninen alaraajahaava: Käypä hoito -suositus, 2021; Brown, 2024). Se hidastaa paranemista ja lisää infektioriskiä (Johnson, 2009; McGrath, 2011). Taustalla voivat olla liiallinen kosteus, tulehdus, bakteerit tai mekaaninen ärsytys (Brown, 2019; McGrath, 2011).
Haavan paraneminen koostuu neljästä vaiheesta: verenvuodon tyrehtyminen ja tulehdus-, korjaus- sekä kypsymisvaihe (Heljasvaara, Karppinen, Kubin, Tasanen & Pihlajaniemi, 2018). Tulehdusvaihe on välttämätön haavan puhdistumiselle, mutta sen pitkittyminen hidastaa paranemista ja altistaa kroonistumiselle, erityisesti iäkkäillä ja pitkäaikaissairailla (Nazarko, 2009; Heljasvaara ym., 2018). Kroonisen haavan paraneminen ei etene normaalisti, vaan pysähtyy usein tulehdusvaiheeseen. Hypergranulaatio on yleisin kroonisen haavan aiheuttaja. (Frykberg & Banks, 2015.)
Yleisiä muita kroonisia haavoja ovat mm. painehaavat sekä laskimo- ja valtimohaavat ja diabeettiset jalkahaavat (Frykberg & Banks, 2015). Paranemista edistävien ja heikentävien tekijöiden epätasapaino ylläpitää haavaa, joten hoito edellyttää kaikkien haittatekijöiden tunnistamista ja potilaan kokonaisvaltaista arviointia (Hietanen & Juutilainen, 2018, 40, 51; Atkin, 2019). Krooniset haavat yleistyvät väestön ikääntyessä ja diabeteksen lisääntyessä. Ne uusiutuvat helposti ja niiden paranemisaikaa on vaikea ennustaa (Juutilainen & Niemi, 2007; Hietanen & Juutilainen, 2018, 29).
Haavan paranemattomuuden syy on selvitettävä varhain (Krooninen alaraajahaava: Käypä hoito -suositus, 2021; Frykberg & Banks, 2015). Oikea diagnoosi ja etiologisten tekijöiden hoito ovat keskeisiä paranemiselle (Kalliokoski, 2020; Kavola & Laine, 2020). Hoito edellyttää systemaattista ja kokonaisvaltaista hoitoa (Frykberg & Banks, 2015). Krooniset haavat heikentävät elämänlaatua ja hoito vaatii moniammatillista yhteistyötä (Juutilainen & Niemi, 2007; Kallio ym., 2020). Ihon terveyden ylläpitäminen ja suojaaminen ovat tärkeä osa hoitotyötä. Silti haavanhoitoa pidetään edelleen kalliina, monimutkaisena ja epäjohdonmukaisena toimintana. (Mitchell & Liumigusin, 2021.)
Haavan kosteustasapainon hallinta on keskeinen paranemiselle. Liiallinen kosteus tai kuivuus hidastavat paranemista (Heljasvaara ym., 2018). Haavaerite on normaali ilmiö, mutta kroonisen haavan liiallinen erite voi estää solujen toimintaa ja paranemista (Dowsett, 2011; Nazarko, 2009). Oikea hoito perustuu syiden selvittämiseen, haavan puhdistamiseen ja sopivan sidoksen valintaan (Juutilainen & Niemi, 2007). Sopiva kosteus edistää kudoksen muodostumista ja vähentää komplikaatioita (Hietanen & Juutilainen, 2018).
Opinnäytetyöstä valtakunnalliseksi hoito-ohjeeksi
Hyvä hoito-ohje on selkeä, kohderyhmälle sopiva ja helposti hahmotettava (Kara ym., ei pvm.). Se esitetään loogisessa järjestyksessä ja usein käskymuodossa, ja termit tulee selittää (Hyvärinen, 2005). Selkeä rakenne, kuvat ja hyvä kielenkäyttö tukevat ymmärrettävyyttä (Kyngäs ym., 2007; Roivas & Karjalainen, 2013). Opinnäytetyön tuotoksena laadittiin hoito-ohjeet hypergranulaation tunnistamisesta ja hoidosta koulutuskäyttöön (kuva 1).
Kuva 1 Hoito-ohje hypergranulaation tunnistamisesta (Kallio & Patosalmi, 2025)
Duodecim on suomalainen lääketieteen asiantuntijaorganisaatio, joka kokoaa yhteen tutkimusnäyttöön perustuvaa tietoa ja välittää sitä terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön. Sen keskeinen rooli liittyy hoitokäytäntöjen yhdenmukaistamiseen ja laadukkaan, näyttöön perustuvan hoidon edistämiseen valtakunnallisesti. Näitä suosituksia käytetään laajasti terveydenhuollon päätöksenteon tukena sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Hoitotyön tietokanta on Duodecimin yhteyteen kuuluva asiantuntijoiden kokoama ja ylläpitämä tietokokonaisuus, joka sisältää näyttöön perustuvia hoitotyön ohjeita, suosituksia ja toimintamalleja (Duodecim, 2022).
Jotta haavanhoito toteutuisi laadukkaasti käytännön työssä, tarvitaan riittävää koulutusta ja ajantasaisen tiedon ylläpitämistä.
Kallion ja Patosalmen opinnäytetyön valmistumisen jälkeen Duodecimin hoitotyön tietokannan päätoimittaja kiinnostui aiheesta, sillä tietokannasta puuttui ohje hypergranulaation tunnistamisesta ja hoidosta. Yhteisessä palaverissa sovittiin käytännön etenemisestä ja käytiin läpi kirjoittajaohjeet. Hoito-ohjeen ulkoasu määriteltiin ja oikeinkirjoitus tarkistettiin toimituksessa. Lopputuloksena laadittiin opinnäytetyöhön perustuva hoito-ohje hypergranulaation tunnistamisesta ja hoitamisesta kroonisessa haavassa (kuva 2). HUSin asiantuntijahoitaja arvioi hoito-ohjeen ennen julkaisua ja hyväksyi sen julkaistavaksi. Teksti editoitiin hoitotyön tietokannan toimituksessa, minkä jälkeen hoito-ohje palautui tekijöille tarkistettavaksi ja hyväksyttäväksi. Lopuksi hoito-ohje julkaistiin Duodecimin Terveysportin hoitotyön tietokannassa. Prosessi oli tekijöille helppo ja vaivaton, koska toimitus kokosi ohjeistuksen ja tekijät saivat toimia vain asiantuntijaroolissa. Hoitotyön tietokannassa julkaistiin ainoastaan hypergranulaation hoitoa käsittelevä kuvallinen hoito-ohje, kun taas hypergranulaation tunnistamista käsittelevä kuvallinen ohje jätettiin julkaisematta. (Kallio & Patosalmi, 2025.)
Kuva 2 Hoito-ohje hypergranulaation hoitamisesta (Kallio & Patosalmi, 2025)
Työelämänäkökulma – yhtenäiset ohjeet ja koulutus takaavat laadukkaan hoidon
Työelämän näkökulmasta yhtenäinen hoito-ohje selkeyttää käytäntöjä ja yhdenmukaistaa toimintatapoja. Terveydenhuollon ammattilaisilla on opinnäytetyön valmistumisen jälkeen käytössään yhteinen hoito-ohje hypergranulaation tunnistamiseen ja hoitoon. Se parantaa hoidon laatua, potilasturvallisuutta ja näyttöön perustuvan hoidon toteutumista. Yhtenäinen hoito-ohje tukee myös laadukasta perehdytystä (kuva 3), sillä opiskelijat ja uudet työntekijät oppivat yhden selkeän toimintatavan useiden erilaisten käytäntöjen sijaan. Lisäksi yhteiset toimintatavat vahvistavat moniammatillista yhteistyötä ja helpottavat tiedonkulkua terveydenhuollon yksiköiden välillä.
Kuva 3 Uuden työntekijän perehdyttäminen (Kuva: Jonna Patosalmi).
Jotta haavanhoito toteutuisi laadukkaasti käytännön työssä, tarvitaan riittävää koulutusta ja ajantasaisen tiedon ylläpitämistä. Erityisesti haavanhoidon asiantuntija- erikoistumiskoulutuksen hyödyntäminen vahvistaa henkilöstön osaamista sekä lisää näyttöön perustuvan toiminnan toteutumista työelämässä. Haavanhoito on vaativa ja nopeasti kehittyvä hoitotyön osa-alue, joka edellyttää erityisosaamista. Krooniset haavat lisääntyvät väestön ikääntymisen ja pitkäaikaissairauksien yleistymisen myötä, mikä lisää tarvetta asiantuntevalle haavanhoidolle terveydenhuollossa.
Kallion ja Patosalmen (2025) opinnäytetyö on luettavissa Theseuksessa:
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202502172992
Valtakunnallinen haavanhoito-ohje Haavan hypergranulaatio: ehkäisy, tunnistaminen ja hoito on luettavissa Duodecimin Terveysportti-palvelussa (vaatii kirjautumisen):
https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/shk/article/hnt00079/search/hypergranulaatio
Lähteet
Atkin, L. (2019). Chronic wounds: The challenges of appropriate management. British Journal of Community Nursing 24(Suppl. 9).
Brown, A. (2019). An overview of managing hypergranulation in wounds. Journal of Community Nursing 33(3).
Brown, A. (2024). Managing hypergranulation in wounds. Journal of Community Nursing 38(1).
Dowsett, C. (2011). Moisture in wound healing: Exudate management. British Journal of Community Nursing 16(Suppl. 6).
Duodecim. (14.9.2022). Sairaanhoitajan tietokannat on nyt Hoitotyön tietokanta. Terveysportti. https://www.duodecim.fi/2022/09/14/sairaanhoitajan-tietokannat-on-nyt-hoitotyon-tietokanta/
Frykberg, R. G. & Banks, J. (2015). Challenges in the treatment of chronic wounds. Advances in Wound Care 4(9), 560–582.
Heljasvaara, R., Karppinen, S., Kubin, M., Tasanen, K. & Pihlajaniemi, T. (2018). Haavan paranemisen ja arpeutumisen häiriöt. Duodecim 134(17), 1707–1714.
Hietanen, H. & Juutilainen, V. (2018). Haavanhoidon periaatteet. Sanoma Pro.
Hyvärinen, R. (2005). Millainen on toimiva potilasohje? Hyvä kieliasu varmistaa sanoman perillemenon. Duodecim 121(16), 1769–1773. https://www.duodecimlehti.fi/duo95167
Johnson, S. (2009). Overcoming the problem of overgranulation in wound care. British Journal of Community Nursing 14(Suppl. 3).
Juutilainen, V. & Niemi, T. (2007). Uusia ajatuksia ja välineitä haavan hoitoon. Duodecim 123(8), 981–987.
Kallio, M., Lagus, H., Isoherranen, K. & Matikainen, N. (2020). Yhteistyö haavanhoidossa: Mahdollisuus parantaa laatua ja vähentää kustannuksia. Duodecim 136(15), 1702–1704.
Kallio, S. & Patosalmi, J. (2025). Hypergranulaation tunnistaminen ja hoito kroonisessa haavassa: Hoito-ohje koulutuskäyttöön [opinnäytetyö Tampereen ammattikorkeakoulu]. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202502172992
Kalliokoski, A. (2020). Konrad Reijo Waaran palkinnon saaja Annikki Vaalasti: ”Haavakeskuksen potilaita ei minkään erikoisalan lääkäri pysty yksin hoitamaan.” Duodecim 136(23), 2656–2657.
Kara, H., Laaksonen, M., Piehl, A., Raevaara, L., Räsänen, M., Tiililä, U., Viertiö, A. & Virtakangas, H. (ei pvm.). Ohjeita ohjeiden tekijöille. Kotimaisten kielten keskus. https://kielitoimistonohjepankki.fi/vk/sopiva-savy-toimivat-ohjeet-ja-kysymykset/ohjeita-ohjeiden-tekijoille/
Kavola, H. & Laine, M. (2020). Kroonisten haavojen ehkäisy on tehokkainta haavanhoitoa. Duodecim 136(15), 1699–1701.
Krooninen alaraajahaava: Käypä hoito -suositus. (2021). Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin, Suomen sisätautilääkäreiden yhdistyksen ja Diabetesliiton lääkärineuvoston asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. http://www.kaypahoito.fi
Kyngäs, H., Kääriäinen, M., Poskiparta, M., Johansson, K., Hirvonen, E. & Renfors, T. (2007). Ohjaaminen hoitotyössä. WSOY Oppimateriaalit.
McGrath, A. (2011). Overcoming the challenge of overgranulation. Wounds UK 7(1).
Mitchell, A. & Liumigusin, D. (2021). The assessment and management of hypergranulation. British Journal of Nursing 30(5).
Nazarko, L. (2009). Wound healing and moisture balance: Selecting dressings. Nursing & Residential Care 11(6).
Roivas, M. & Karjalainen, A.-L. (2013). Sosiaali- ja terveysalan viestintä. Edita.
Kirjoittajat
Jonna Patosalmi
Sairaanhoitaja, Haavanhoidon asiantuntija -erikoistumiskoulutus, valmistunut 5/2026
jonna.patosalmi@pirha.fi
Piia Lavonius-Ylönen
Lehtori, Haavanhoidon asiantuntija -erikoistumiskoulutuksen vastuuopettaja
Sosiaali- ja terveysala
TAMK
piia.lavonius-ylonen@tuni.fi
Kuvituskuva: Adobe Stock