Pienet osaamiskokonaisuudet avoimessa AMKissa
Oppiminen kaikkiallistuu, ja työyhteisöissä on tarvetta soveltaa koulutuksen tuottamaa osaamista vaikuttavasti toiminnan kehittämiseen (Otala, 2018, s. 17–25; Kilja ym., 2026). Joustavan jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien monipuolistaminen on tavoite myös valtakunnallisesti (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2025).
Tampereen ammattikorkeakoulussa sosiaali- ja terveysalan jatkuvan oppimisen ratkaisujen pohjana on niiden sidos opetussuunnitelmiin. Tämän pohjan myötä ne edistävät opiskelijan sekä työelämän näkökulmasta mahdollisuutta osaamisen ja asiantuntijuuden kehittymiseen ja kertymiseen valintojen mukaan (Jääskeläinen, 2026). Sekä työelämän että YAMK-opinnoissa toteutuvan aikuisopiskelun kannalta tämä on joustava mahdollisuus: avoimen ammattikorkeakoulun sosiaalialan YAMK-verkkokursseina tarjotut pienet osaamiskokonaisuudet yhdistävät yksilölliset valinnat, työn ohessa opiskelun, työelämän ketterän kehittämisen ja osaamisen syventämisen.
Halutessaan opiskelija voi kerryttää samalla opintoja YAMK-tutkintoa varten. Työelämän näkökulmasta pienet osaamiskokonaisuudet tuottavat myös osaamista tulevaisuuden osaamistarpeisiin (Kilja ym., 2026) ja ohjattua kehittämistä sekä voivat tukea opintoihin osallistuvien uralle kiinnittymistä.
Työelämäpedagogiikka mielekkäiden oppimismahdollisuuksien lähtökohtana
Sosiaalialan YAMK-tutkinnon vapaavalintaisiin opintoihin liitettävän pienen osaamiskokonaisuuden taustalla vaikuttaa työelämäpedagogiikka. Sen ydinelementtejä ovat teorian ja käytännön integraatio, oppiminen autenttisissa työelämäkonteksteissa ja reflektion merkitys ammatillisessa kasvussa. Asiantuntijuus syntyy teoreettisen tiedon, käytännön kokemuksen ja reflektion yhdistämisessä. (Tynjälä, 2008.) Integratiivisen pedagogiikan malli kuvaa kattavasti eri elementtien merkitystä ja suhdetta työelämäpedagogiikkaa kuvaavassa integratiivisessa oppimisessa. Asiantuntijuuden keskeisiä elementtejä ovat sen mukaan käsitteellinen ja teoreettinen ymmärrys, käytännöllinen osaaminen, itsesäätelytaidot ja -tiedot sekä sosiokulttuurinen tieto. (Tynjälä ym., 2020; Tynjälä ym., 2022.)
Kansainvälisissä tutkimuksissa käytetään työelämäpedagogiikkaa useammin käsitteitä work-based learning (Boud & Solomon, 2001) ja learning in working life (Billett, 2002; Eraut, 2004). Se voi sisältää myös idean oppimisesta työtä varten, työssä tai työn kautta (Hamilton, 2023, s. 1075).
Sosiaalialan YAMK-tutkinnon vapaavalintaisiin opintoihin liitettävän pienen osaamiskokonaisuuden taustalla vaikuttaa työelämäpedagogiikka.
Työperustainen oppiminen on radikaali lähestymistapa korkeakoulutukseen. Opiskelijat suorittavat tutkintoaan pääasiassa omalla työpaikallaan, eikä heidän oppimisensa perustu erikseen opintoja varten rakennettuihin tilanteisiin, vaan syntyy normaalin työn yhteydessä. Oppiminen normaalin työn yhteydessä mahdollistuu, kun työtä katsotaan uudesta näkökulmasta. (Boud ym., 2001.)
Yliopiston keskeinen tehtävä on Boudin ym. (2001) mukaan tämän oppimisen tunnistaminen, arviointi ja hyväksilukeminen. Eraut (2004) puolestaan kuvaa työpaikoilla oppimisen epämuodollisuutta (informal learning) ja korostaa sen sisältävän oleellisena osana sekä muilta että omista kokemuksista oppimista. Billett (2002) korostaa työssä oppimisen tilannesidonnaisuutta ja vuorovaikutuksellista prosessia. Ratkaisevaa on työpaikan tarjoama aktiivinen osallistuminen. Mielenkiintoinen näkökulma on myös Hamiltonin (2023, s. 1078) esiin tuoma ajatus ”opiskelijan” ja ”oppijan” luonteesta. Työelämäpedagogiikan ja tulevaisuuden osaamistarpeiden näkökulmasta voikin todeta, että opiskelijasta ollaan siirtymässä enemmän elämänikäisen oppijan identiteettiin ja opintojaksot tarjoavat mahdollisuuden tarkastella palveluita ja toimintaa uusista perspektiiveistä. Työelämän ilmiöiden ohjatulla ja suunnitelmallisella liittämisellä opintoihin voi olla myös keskeinen vaikutus työelämätaitoihin sekä myöhempiin valmiuksiin kehittyä ja valmistumisen jälkeen tiedostaa oppimismahdollisuuksia työssä (Raatikainen ym., 2024).
Uusi osaamiskokonaisuus tulevaisuuden johtamisosaamisesta
Onnistuneen työelämäpedagogiikan yhdistelmässä mahdollistuvat omaan tahtiin opiskeltavan verkkokurssin saavutettavuus, työelämä- ja opiskelijalähtöisyys sekä YAMK-opintojen taustalla vaikuttavat tavoitteet, kuten kehittämis-, johtamis-, kestävyys- ja eettisen osaamisen vahvistaminen (Arene, 2022). Ammattikorkeakoulun ylemmissä tutkinto-ohjelmissa suurin osa opiskelijoista työskentelee opintojen aikana. Tutkinto-opetuksen tavoitteena ei olekaan kertoa opiskelijoille, mitä työelämässä tapahtuu, vaan auttaa opiskelijoita löytämään ratkaisuja työelämän haasteisiin hahmottamalla ensin haasteiden ilmiötaso ja sen jälkeen näitä ilmiöitä tarkastelevat aiemmin tehdyt tutkimukset ja teoriat. Ratkaisuja käytännön haasteisiin haetaan tutkimuksen ja teorioiden tuella.
Kehittyvä johtaminen ja palvelujen uudistaminen sosiaalialalla -osaamiskokonaisuuden taustalla on edellä kuvatun työelämäpedagogiikan ja tutkitun tiedon teoriakytkennän ohella tulevaisuuden osaamisessa ja kehittymisessä vaikuttava ketterän oppimisen idea. Ketterässä oppimisessa tuetaan joustavaa ajattelua, tiedonhakua ja soveltamista muuttuvissa tai haasteellisissa työelämän tilanteissa (Otala, 2018, s. 17–25). Tätä tavoitellaan mm. oppimistehtävinä olevien työelämälähtöisten kehittämissuunnitelmien muodossa. Kokonaisuus koostuu kolmesta 5 op opintojaksosta: Henkilöstöjohtaminen ja hyvinvoinnin kehittäminen sosiaalialalla, Eettinen johtaminen ja ihmislähtöinen kehittäminen sosiaalialalla sekä Monialaisten ja monikulttuuristen työyhteisöjen johtaminen hyvinvointipalveluissa.
Oppiminen vaatii tuekseen rakenteita ja ohjausta, jotta oppiminen on systemaattista eikä sattumanvaraista.
Henkilöstöjohtamisen opintojaksolla kiinnitetään huomiota johtajana kehittymiseen, johtamisen prosesseihin sekä hyvinvoinnin tukemiseen sosiaalialan työyhteisössä. Eettisen johtamisen kokonaisuudessa toimintaa tarkastellaan eettisen toimintakulttuurin ja sosiaalialan palvelujen asiakaslähtöisen kehittämisen näkökulmasta. Molemmilla opintojaksoilla opiskelija tuottaa teemaan kehittämissuunnitelman lähijohtamisen tueksi. Monialaisten ja monikulttuuristen työyhteisöjen tarkastelu hyvinvointipalveluissa -opintojaksolla puolestaan korostuvat moninaisuusosaaminen ja kielitietoinen toimintatapa työelämätaitoina, joiden tuella esihenkilö vahvistaa sekä turvallisen työyhteisön luomiseen ja tukemiseen (Poikolainen, 2011) että henkilöstön kehittymiseen liittyvää osaamistaan vastaamaan paremmin asiakkaiden tarpeisiin.
Kehittämissuunnitelmia joustavasti vuorovaikutuksessa
Opintojen aikana verkkokurssien pedagoginen käsikirjoitus, rakenne ja ohjaus mahdollistavat vuorovaikuttamisen vertaisopiskelijoiden sekä opettajien kanssa (Otala, 2018, s. 30; Hamilton, 2023, s. 1081–1082). Omista kehittämissuunnitelmista saa myös palautetta. Aidoissa ympäristöissä ja vuorovaikutuksessa työelämän kanssa hankitun osaamisen on todettu vastaavan paremmin työelämän tarpeita, ja autenttiset oppimismahdollisuudet parantavat opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksia (Frenette, 2013; Zehr & Korte, 2020). Oppiminen ei kuitenkaan tapahdu itsestään tai automaattisesti vaan vaatii tuekseen rakenteita ja ohjausta, jotta oppiminen on systemaattista eikä sattumanvaraista. Tässä opiskelijoiden oma, aktiivinen toimijuus on oppimisessa keskeisessä asemassa. Aktiivinen toimijuus ei kuitenkaan rakennu itsestään vaan koostuu yksilöllisistä resursseista, sosiaalisiin suhteisiin liittyvistä resursseista ja kontekstuaalisista resursseista (Jääskelä ym., 2020, Hamilton, 2023.) Näihin kaikkiin on kiinnitetty huomiota pienissä osaamiskokonaisuuksissa.
Lähteet
Arene. (2022). Suositus ammattikorkeakokulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisiksi kompetensseiksi.pdf
Billett, S. (2002). Workplace Pedagogic Practices: Co–participation and Learning. British Journal of Educational Studies, 50: 457–481. https://doi.org/10.1111/1467-8527.t01-2-00214
Boud, D. J. & Solomon, N. (2001). Work-based learning : a new higher education? Philadelphia, Pa. : Society for Research into Higher Education & Open University Press.
Eraut, M. (2004). Informal learning in the workplace. Studies in Continuing Education, 26(2), 247–273. https://doi.org/10.1080/158037042000225245
Frenette, A. (2013) Making the Intern Economy: Role and Career Challenges of the Music Industry Intern. Work and Occupation 40 (4), 364–397. https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/0730888413504098
Hamilton, R. (2023). Becoming’ and ‘Being’ a Student: Understanding the Educational Journey of Social Work Students on Work-Based Learning Degrees in Universities. Social Work Education 42 (7), 1074–1089. https://doi.org/10.1080/02615479.2021.2021169
Jääskelä, P., Poikkeus, A.-M., Häkkinen, P., Vasalampi, K., Rasku-Puttonen, H. & Tolvanen, A. (2020). Students’ agency profiles in relation to student-perceived teaching practices in university courses. International Journal of Educational Research, 103, Article 101604. https://doi.org/10.1016/j.ijer.2020.101604
Jääskeläinen, K. (9.1.2026). Jatkuva oppiminen korkeakouluissa – vastaus työelämän muuttuviin tarpeisiin. TAMKjournal. Jatkuva oppiminen korkeakouluissa – vastaus työelämän muuttuviin tarpeisiin | Kersti Jääskeläinen | TAMKin julkaisut | Tampereen korkeakouluyhteisö.
Kilja, P., Mäntykangas, U. & Pakanen, L. (22.04.2026). Pienet osaamiskokonaisuudet ammatillisessa koulutuksessa – näkökulmana kyvykkyydet. OAMK Journal. Pienet osaamiskokonaisuudet ammatillisessa koulutuksessa – näkökulmana kyvykkyydet – Oamk Journal
Opetus- ja kulttuurinimisteriö. (2025). Ammatillisen koulutuksen jatkuvaa oppimista ja työikäisten koulutustarjontaa valmisteleva työryhmä. Haettu 8.5.2026. Ammatillisen koulutuksen jatkuvaa oppimista ja työikäisten koulutustarjontaa valmisteleva työryhmä – OKM – Opetus- ja kulttuuriministeriö.
Otala, A-M. (2018). Ketterä oppiminen – keino menestyä jatkuvassa muutoksessa [e-kirja]. Helsingin Kamari Oy.
Poikolainen, M. (2011). Monikulttuurisuus ja monimuotoisuus työelämässä: välineitä osaamisen kehittämiseen. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 13(2), 35–43. https://journal.fi/akakk/article/view/114510
Raatikainen, E; Konkka, J. & Rantala-Nenonen, K. (2024). Developing Transversal Skills in Higher Education in Finland. Higher Education, Skills and WorkBased Learning 15(3). https://doi.org/10.1108/HESWBL-06-2024-0153
Tynjala, P. (2008). Perspectives into Learning at the Workplace. Educational Research Review, 3, 130–154. https://doi.org/10.1016/j.edurev.2007.12.001
Tynjälä, P., Virtanen, A. & Helin, J. (2020). Työelämäpedagogisia malleja. Teoksessa A. Virtanen, J. Helin & P. Tynjälä (toim.) Työelämäpedagogiikka korkeakoulutuksessa (s. 15–20). Koulutuksen tutkimuslaitos. https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_73068
Tynjälä, P., Heikkinen, H. L. & Kallio, E. K. (2022). Integrating Work and Learning in Higher Education and VET: A Theoretical Point of View. In M. Malloch, L. Cairns, K. Evans & B. O’Connor (Eds.), The SAGE Handbook of Learning and Work (s. 62–79). Sage Publications. https://doi.org/10.4135/9781529757217.n5
Zehr, S. M. & Korte, R. (2020). Student Internship Experiences: Learning about the Workplace. Education and Training, 62, 311–324.https://doi.org/10.1108/ET-11-2018-0236
Kirjoittajat
Merja Sinkkonen
Yliopettaja
Sosiaali- ja terveysala
TAMK
merja.sinkkonen@tuni.fi
ORCID: 0000-0002-7514-4901
Niina Koskela
Lehtori, tiimi- ja tutkintovastaava Sosiaaliala YAMK
Sosiaali- ja terveysala
TAMK
niina.koskela@tuni.fi
ORCID: 0009-0002-5637-5066
Anna Rinne
Lehtori
Sosiaali- ja terveysala
TAMK
anna.rinne@tuni.fi
Kuvituskuva: Adobe Stock