Olen päässyt ohjaamaan sekä ensimmäisen että kolmannen vuosikurssin opiskelijoita. Päättöharjoittelussa opiskelijan tulisi toimia varhaiskasvatuksen opettajan roolissa kokonaisvaltaisesti. Tämä tarkoittaa, että mentor ottaa askeleen taaksepäin arkiroolistaan ja antaa opiskelijalle tilan ohjata lapsiryhmää. Miten herkullinen tilanne päästä tekemään havaintoja tästä perspektiivistä!
Opiskelija on lahja tiimille: ulkopuoliset silmät katsovat arkea tuoreella otteella. Havainnot ja uudet ideat ovat tervetulleita, sillä usein itse sokeutuu omille tavoilleen tehdä työtä. Mentor ja opiskelija voivat ravita toisiaan huomaamalla toisen vahvuudet ja onnistumiset. Tärkeää on mennä ilon kautta, tarttua onnistumisiin ja saada niistä voimaa. Opiskelijan kehityskaaren huomaaminen ja oivallukset ovat mentoroinnin parasta antia.
Työyhteisöä voi kiittää opiskelijamyönteisestä asenteesta. Ohjauskeskusteluille on aina löytynyt aikaa. Olen pyrkinyt keskustelemaan paljon ja luomaan avoimen ja luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen. Olen kokenut toimivaksi käydä joka päivä lyhyt keskustelu siitä, mitä ajatuksia toiminnasta heräsi, mikä meni hyvin ja mitä voisi tehdä ensi kerralla paremmin. Kerran viikossa olemme pysähtyneet tunniksi tai pariksi pidemmän keskustelun äärelle ja päässeet syväluotaamaan oppimista.
Kävin mentor-koulutuksen vuonna 2017. Mielestäni koulutus oli todella hyödyllinen ja muutti käsitystäni opiskelijan ohjaamisesta. Se selkeytti mentorin roolia ja antoi työkaluja vuorovaikutustilanteisiin. Koulutuksessa käytiin läpi omia kokemuksia opiskeluajoilta: tajusin heti, ketkä omista ohjaajistani olivat käyneet mentor-koulutuksen! Heidän tapansa herätellä omaa ajattelua ja pyrkiä dialogisuuteen olivat välillä jopa ärsyttäneet minua. Olisin vain halunnut tietää, miten mulla meni! Loppupeleissä juuri heidän ohjaustaan muistan lämmöllä, sillä se vei omaa ajattelua eniten eteenpäin.
Opiskelijaa saattaa turhauttaa, kun mentor ei annakaan suoria neuvoja ja vastauksia kaikkeen. Minun tehtäväni ei ole opettaa ja kaataa tietoa toisen päähän. Ajattelen, että mentorina olen ikään kuin peili. Ennen kuin kerron oman mielipiteeni, kysyn; Mitä sinä ajattelet, miten sinä toimisit? Tärkeä mentorointitaito on osata pitää välillä oma suu kiinni ja keskittyä kuuntelemaan. Opiskelijaa painanut asia on voinut jäädä mentorilta huomaamatta. Opiskelijaa voi jännittää, vaikka hän vaikuttaa täysin rennolta.
Minusta on mahtavaa olla osa tulevan varhaiskasvattajan oppimisen polkua. Mentor voi olla tärkeä kannustaja omaan opettajuuteen. Ammatti-identiteetti on vasta kehittymässä ja voin toimia opiskelijan itsetunnon vahvistajana. Samalla saan oppia itsestänikin uutta.
Evelina Eronen,
varhaiskasvatuksen opettaja
Lempäälän kunta