Johdanto
Kirjoittajan aiemmassa artikkelissa Toivo muuttuu teoiksi kestävyyskasvatuksessa (Kemppi, 2026) tarkasteltiin, kuinka tulevaisuuteen suuntautuva toivo voi muuttua oppimiseksi ja toiminnaksi. Tässä artikkelissa siirretään huomio siihen, millaista osaamista erilaisissa ilmasto- ja luontoskenaarioissa tarvitaan. Artikkelin lähtökohtana on Sitran 7.10.2026 järjestämä ennakointikatsauksen julkistustilaisuus ”Ilmasto ja luonto muuttuvat – miten Suomi sopeutuu ja uudistuu?” Tilaisuudessa esitettyjä näkökulmia on täydennetty aihetta käsittelevällä tutkimuskirjallisuudella ja katsauksen kolmea skenaariota tarkastellaan erityisesti korkeakoulutuksen näkökulmasta.
Tulevaisuus tehdään ennen kriisiä
Sitran (2026) ennakointikatsauksen julkistustilaisuudessa tarkasteltiin kolmea mahdollista tietä vuoteen 2040: uudistumisen tietä, ristiriitaista tietä ja päin prinkkalaa etenevää kehitystä. Skenaariot eivät ole ennusteita, vaan kuvauksia siitä, millaiseksi Suomen toimintaympäristö voi kehittyä. Koulutuksen näkökulmasta ne auttavat arvioimaan, tuottaako nykyinen koulutus sellaista osaamista, jota erilaisissa skenaarioissa tarvitaan. Niiden yhteinen viesti on kuitenkin selvä: sopeutumista tarvitaan kaikissa tulevaisuusskenaarioissa eikä toimimatta jättäminen ole vaihtoehto.
Sopeutuminen ei ole vain vahinkojen torjumista, vaan yhteiskunnan toimintatapojen ennakoivaa uudistamista.
Suomen ilmasto on lämmennyt jo yli kaksi astetta 1800-luvun puolivälistä lähtien (Mikkonen ym., 2015). Samalla ilmastojärjestelmän keikahduspisteisiin liittyvät riskit kasvavat. Keikahduspisteellä (tipping point) tarkoitetaan kriittistä rajaa, jonka ylittämisen jälkeen ilmastojärjestelmässä tai ekosysteemissä voi käynnistyä suuri, itseään vahvistava ja mahdollisesti peruuttamaton muutos. Tutkimuksen mukaan useat kriittiset järjestelmät voivat vaarantua jo nykyisellä lämpenemisen tasolla, minkä vuoksi päätöksissä on huomioitava myös epätodennäköiset mutta seurauksiltaan vakavat tapahtumat (Armstrong McKay ym., 2022). Sitran tilaisuudessa esimerkkinä mainittiin Pohjois-Atlantin merivirtajärjestelmään kuuluva AMOC-kiertoliike, jonka merkittävä heikkeneminen voisi muuttaa Pohjois-Euroopan ilmastoa voimakkaasti (Sitra, 2026).
Uudistumisen tie: osaamista kestävyyssiirtymään
Uudistumisen tiellä ilmasto- ja luontotavoitteista pidetään kiinni, puhdas energia ja sähköistyminen etenevät ja yhteiskunta kykenee sekä sopeutumaan että uudistumaan (Sitra, 2026). Korkeakoulutuksen tehtävänä olisi vauhdittaa tätä kehitystä kouluttamalla osaajia esimerkiksi kiertotalouteen, vähähiiliseen rakentamiseen, kestävään ruoantuotantoon, energiajärjestelmiin ja ilmastoterveyteen. Teknisen osaamisen rinnalla tarvittaisiin systeemistä ajattelua: kykyä tunnistaa, kuinka taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset ratkaisut vaikuttavat toisiinsa. Kestävyyskoulutuksen tulisi tällöin tukea tiedon omaksumisen lisäksi myös toimintakykyä ja yhteiskunnan uudistamista (Sterling, 2011).
Ristiriitainen tie: huoltovarmuutta ja oikeudenmukaisuutta
Ristiriitaisella tiellä Suomi ja osa Euroopasta edistävät kestävyyssiirtymää, vaikka kansainvälinen yhteistyö ja maailmanlaajuiset ilmastotoimet jäävät puutteellisiksi (Sitra, 2026). Koulutuksessa korostuisivat huoltovarmuus, toimitusketjujen hallinta, geopoliittinen ymmärrys ja kyky toimia globaalien häiriöiden keskellä. Tarvittaisiin myös eettistä osaamista siihen, miten luonnonvarojen käyttöä, vihreitä investointeja ja siirtymän kustannuksia sovitetaan yhteen oikeudenmukaisesti.
Päin prinkkalaa: kriisivalmiutta ilman riittävää ennakointia
Päin prinkkalaa -skenaariossa ilmasto- ja luontotoimissa epäonnistutaan, kriisit vahvistavat toisiaan ja sopeutuminen jää reaktiiviseksi (Sitra, 2026). Koulutuksen painopiste siirtyisi yhä enemmän kriisivalmiuteen, jatkuvuuden hallintaan ja nopeaan ongelmanratkaisuun. Oppilaitosten olisi samalla turvattava oman toimintansa jatkuvuus esimerkiksi helteiden, infrastruktuurihäiriöiden ja hyvinvointivaikutusten keskellä. Pelkkä kriiseihin reagoiminen olisi kuitenkin kallista ja riittämätöntä. Skenaario havainnollistaa, miksi ennakointia ja sopeutumisosaamista on rakennettava jo hyvissä ajoin ennen kuin toimintavaihtoehdot vähenevät.
Resilienssi kuuluu kaikkiin koulutusaloihin
Katsauksessa vaikutuksia tarkasteltiin metsien, ruoantuotannon, rakennetun ympäristön, huoltovarmuuden, demokratian, terveyden ja talouden näkökulmista (Sitra, 2026). Näitä yhdistää keskinäisriippuvuus: kuivuus voi vaikuttaa samanaikaisesti maatalouteen, energiantuotantoon, toimitusketjuihin, hintoihin ja hyvinvointiin. Varautuminen ei siksi voi rajoittua yksittäisiin organisaatioihin tai varmuusvarastoihin. Tarvitaan koko järjestelmän resilienssiä.
Korkeakoulujen on koulutettava osaajia, jotka tunnistavat järjestelmien keskinäisriippuvuudet ja kehittävät ratkaisuja ennen kuin muutokset muuttuvat kriiseiksi.
Tämä haastaa myös korkeakoulut. Ilmasto- ja luontoriskien ymmärtäminen ei kuulu vain ympäristöalan koulutukseen. Tulevien insinöörien, liiketoiminnan asiantuntijoiden, opettajien sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten on osattava arvioida pitkän aikavälin riskejä, tunnistaa ratkaisujen sivuvaikutuksia ja toimia epävarmuudessa. Sopeutumiskyky rakentuu tiedon lisäksi yhteistyöstä, ennakointiosaamisesta ja kyvystä oppia kokemuksista (Folke ym., 2010).
Kaupungeissa esimerkiksi viheralueet voivat samanaikaisesti lieventää kuumuutta, hallita hulevesiä, tukea luonnon monimuotoisuutta ja edistää terveyttä. Tutkimusnäyttö yhdistää viheralueille altistumisen useisiin myönteisiin terveysvaikutuksiin (Twohig-Bennett & Jones, 2018). Tällaiset ratkaisut osoittavat, ettei sopeutuminen ole vain vahinkojen torjumista, vaan yhteiskunnan toimintatapojen ennakoivaa uudistamista.
Johtopäätökset
Sitran skenaariot osoittavat, ettei korkeakoulu voi kouluttaa opiskelijoita vain nykyisiin tehtäviin. Sen on rakennettava valmiuksia toimia maailmassa, jossa ilmasto- ja luontoriskit vaikuttavat kaikkiin toimialoihin. Koulutuksen tärkeäksi tehtäväksi nousee ennakointikyvyn vahvistaminen: opiskelijoiden on osattava tarkastella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, tunnistaa järjestelmien keskinäisriippuvuuksia ja kehittää ratkaisuja ennen kuin muutokset muuttuvat kriiseiksi.
Kaikissa kolmessa skenaariossa korostuvat ennakointiosaamisen lisäksi jatkuva oppiminen, monialainen yhteistyö ja epävarmuudessa toimiminen. Ilmastokoulutuksessa on tärkeää yhdistää tutkimukseen perustuva tieto ratkaisuihin ja vaikutusmahdollisuuksiin. Uhkakuvien liiallinen korostaminen voi lamaannuttaa toiminnan sen sijaan, että se vahvistaisi sitä (Ojala, 2016). Ratkaiseva kysymys ei siksi ole se, pystymmekö säilyttämään nykyisen toimintatapamme muuttuvassa ilmastossa, vaan se, osaammeko uudistaa sitä ajoissa.
Kirjoittaja on hyödyntänyt Microsoft Copilot -tekoälytyökalua tiedonhaun tukena sekä artikkelin rakenteen ja kieliasun kehittämisessä. Kirjoittaja on tarkistanut alkuperäiset lähteet ja lähdeviitteet sekä vastaa artikkelin sisällöstä, lähdevalinnoista ja tulkinnoista.
Lähteet
Armstrong McKay, D. I., Staal, A., Abrams, J. F., Winkelmann, R., Sakschewski, B., Loriani, S., Fetzer, I., Cornell, S. E., Rockström, J., & Lenton, T. M. (2022). Exceeding 1.5°C global warming could trigger multiple climate tipping points. Science, 377(6611), eabn7950. https://doi.org/10.1126/science.abn7950
Folke, C., Carpenter, S. R., Walker, B., Scheffer, M., Chapin, T., & Rockström, J. (2010). Resilience thinking: Integrating resilience, adaptability and transformability. Ecology and Society, 15(4), 20. https://doi.org/10.5751/ES-03610-150420
Kemppi, J. (13.10.2026). Toivo muuttuu teoiksi kestävyyskasvatuksessa. TLC-blogi. https://sites.tuni.fi/tlc/blogi/toivo-muuttuu-teoiksi-kestavyyskasvatuksessa/
Mikkonen, S., Laine, M., Mäkelä, H. M., Gregow, H., Tuomenvirta, H., Lahtinen, M., & Laaksonen, A. (2015). Trends in the average temperature in Finland, 1847–2013. Stochastic Environmental Research and Risk Assessment, 29(6), 1521–1529. https://doi.org/10.1007/s00477-014-0992-2
Ojala, M. (2016). Facing anxiety in climate change education: From therapeutic practice to hopeful transgressive learning. Canadian Journal of Environmental Education (CJEE), 21, 41–56.
Sitra. (7.10.2026). Ennakointikatsauksen julkistustilaisuus: Ilmasto ja luonto muuttuvat – miten Suomi sopeutuu ja uudistuu? [webinaari].
Sterling, S. (2011). Transformative learning and sustainability: Sketching the conceptual ground. Learning and Teaching in Higher Education, 5, 17–33.
Twohig-Bennett, C., & Jones, A. (2018). The health benefits of the great outdoors: A systematic review and meta-analysis of greenspace exposure and health outcomes. Environmental Research, 166, 628–637. https://doi.org/10.1016/j.envres.2018.06.030
Kirjoittaja
Jukka Kemppi
Lehtori
Pedagogiset ratkaisut ja kulttuuri
TAMK
jukka.kemppi@tuni.fi
Kuvituskuva: Adobe Stock