Video mahdollistaa oppimisen ajasta ja paikasta riippumatta
Usein oppimisprosessi alkaa oivalluksesta, että opiskelijalla on ainakin jonkinlainen käsitys siitä, mitä hänen pitäisi oppia. Avoimeen kokeilemiseen perustuvassa oppimisessa tavoite voi joskus täsmentyä vasta työskentelyn aikana. Me halusimme selvittää, miten digitaalisesta kuvasta syntyy brodeeraus ja mitä kaikkea kuvan ja valmiin työn välillä tapahtuu. FabLabin sivuilla brodeerauskoneohjeessa mainittiin muun muassa EPS, SVG, PNG, JPEG, TIFF, BMP sekä Melco DesignShop ja Melco OS. Ohjetta lukiessamme Erkka-Jukalle valkeni, että hän oli siirtymässä brodeerauksen lisäksi myös uuden kielen opiskelijaksi. Lyhenteet eivät ilmeisesti olleetkaan lankalaatuja? Digi-Ville ymmärsi kirjainyhdistelmät selkeästi paremmin ja että niillä ilmeisesti oli looginen yhteys kuvaan, neulaan, lankaan ja kankaaseen.
Ensimmäinen opiskeltava asia oli FabLabin englanninkielisen koulutusvideon katsominen, mikä olikin koneen käytön edellytys. Videosta tuli samalla pieni testi sille, kuinka hyvin opettajankouluttaja itse noudattaa ennakko-ohjeita, joita hän edellyttää omilta opiskelijoiltaan. Koska Jukka reputti testin (ei siis katsonut videota), Villestä tuli itseoikeutettu mestari ja Jukasta nöyrä kisälli.
Videon sisältöluettelo oli vakuuttava: Melco DesignShop, Melco OS, kankaan kiinnittäminen, lankojen tarkistaminen, kehyksen kiinnittäminen, koneen käynnistäminen, lankakatkot ja alalangan vaihtaminen. Ensimmäisellä katselukerralla kaikkea ei ehkä vielä oppinut, mutta ainakin alkoi ymmärtää, mitä kaikkea ei vielä osannut. Opetusvideoiden hyötyinä onkin mahdollisuus säädellä katselun etenemistä sekä palata vaikeisiin vaiheisiin. Hyvin suunniteltu video suuntaa huomion olennaiseen ja esittää toiminnan hallittavina työvaiheina. Pelkkä videomuoto ei silti automaattisesti takaa oppimista, vaan merkitystä on myös videon rakenteella, pituudella, visuaalisilla vihjeillä ja sillä, kuinka aktiivisesti opiskelija käsittelee näkemäänsä (Brame, 2016; van der Meij & van der Meij, 2013).
Asiantunteva ohjaus tukee tiedon muuttumista käytännön osaamiseksi
Erinomaisesta videosta ja kattavista ohjeista huolimatta on vielä pitkä matka siihen, että teoreettinen tieto muuttuu kädentaitoja vaativaksi osaamiseksi. Ammattilaiseksi kehittyminen vaatii lisäksi luonnollisesti paljon toistoja varsinaisesta työtehtävästä (Korthagen, 2010). Sama käsityöammatin henki koskee nähdäksemme myös opettajan työtä, sillä vasta luokassa tai muussa oppimisympäristössä teoreettinen pedagoginen osaaminen muuttuu käytännöksi.
Työturvallisuuden kannalta on tärkeää, että erityisesti vaarallisten työkoneiden ohjeistusta ei ulkoisteta videoille, vaan opettaja näyttää, miten konetta käytetään turvallisesti. Hän myös antaa jokaisen opiskelijan kokeilla koneen käyttöä itse. Kertaamiseen videot toimivat hyvin myös tällaisten laitteiden yhteydessä.
FabLabissa ohjaajilta oli mahdollista saada tuiki tärkeää opastusta, sillä aivan omatoimisesti arvokasta työkonetta ei olisi uskaltanut alkaa käyttää. Vaikka olimmekin kaikkitietäviä opettajankouluttajia, pelkäsimme, että saattaisimme liiallisen innostuksen vallassa särkeä kalliin koneen silkkaa osaamattomuuttamme. Koneen vieressä olleisiin tulostettuihin perusohjeisiin oli helppo turvautua, sillä videon katseleminen olisi ollut haastavaa varsinaisessa käyttötilanteessa.
Heti ensimmäisen brodeerauskokeilun aluksi koneesta katkesi ylälanka. Sen sijaan että ohjaaja olisi auttanut langan vaihtamisessa tai jopa tehnyt sen itse, hän poistui paikalta ja jätti vaihdon meidän opiskelijoiden tehtäväksi. Tämä oli hyvä ratkaisu pedagogisessa mielessä, sillä nyt ylälangan vaihto on opeteltu (learning by doing) ja kenties seuraavalla kerralla se onnistuu ilman suurempaa pään raapimista. Alalanka onneksi riitti eikä katkennut, sillä sen vaihtaminen olisi ollut paljon vaikeampaa. Opeteltavaa jäi siis myös seuraavaa kertaa varten.
Opettajankouluttajan on hyödyllistä välillä olla itse oppijan roolissa, jotta hän ymmärtää paremmin opiskelijoidensa kokemuksia
Opettajan ja erityisesti opettajankouluttajan on tärkeää astua ajoittain oikeasti opiskelijan rooliin, jotta hän muistaa, millaista uuden asian opiskelu on ja millaista epävarmuutta se saattaa aiheuttaa. Tällaiselle tilanteelle voi altistaa itsensä sekä harrastusten parissa että työelämässä. Olennaista ei ole kuitenkaan pelkkä aloittelijaksi ryhtyminen, vaan kokemuksen tietoinen reflektointi. Tämä brodeerauskokemuksemme tarjosi myös tilaisuuden tarkastella omaa opetustamme. Ovatko opettajana tuottamamme materiaalit opiskelijoille selkeitä? Kerrommeko vain, mitä pitää tehdä, vai teemmekö näkyväksi myös sen, miten ja miksi tehtävä tehdään? Entä jätämmekö opiskelijalle sopivasti tilaa yrittää itse (kuten FabLabin ohjaaja teki ylälangan katkettua)?
Brodeerauskoneen äärellä huomasimme, kuinka monesta vaiheesta asiantuntijalle yksinkertaiselta näyttävä tehtävä voi aloittelijan näkökulmasta koostua. Samanaikaisesti piti ymmärtää vieraita käsitteitä, seurata työjärjestystä, käsitellä materiaaleja ja päätellä, mitä kone seuraavaksi tekisi. Opiskelijan epäröinti ei siis välttämättä johdu motivaation puutteesta vaan se voi kertoa esimerkiksi siitä, että työmuisti käsittelee yhtä aikaa suurta määrää uutta tietoa. Tai se voi johtua siitä, että opettaja ei ole asettunut oppijan asemaan ja miettinyt, mitä oppimisprosessissa olisi olennaista huomata.
Tästä kokeilusta saimme vahvistuksen sille, että opetusvideo voi tarjota hyvän lähtökohdan täysin uuden asian opiskeluun, kun sen rinnalla on selkeitä käyttöohjeita, mahdollisuus asiantuntevaan ohjaukseen ja tilaisuus harjoitella itse. Tämä edellyttää tietysti sitä, että opiskelija on motivoitunut katsomaan videota ajatuksella. Ja tokihan saimme myös niitä brodeerauksia muistoksi. Jukka brodeerasi nimensä japaniksi Shorinji Kempo -pukuunsa ja Ville suomeksi työtakkiinsa.
Kirjoittajat
Jukka Kemppi työskentelee ammatillisena opettajankouluttajana. Hän tarkastelee opetusta mielellään myös laaja-alaisen erityisopettajan ja oppijan paikalta. Tämä FabLab-kokeilu osoitti, että ennakkovideoiden katsomisessa hänellä on vielä pedagogisen kasvun varaa. Kempopuku on käytössä rispaantunut mutta tuore nimi ei harrastajaa pahenna.
Ville Palkinen työskentelee ammatillisena opettajankouluttajana ja on erikoistunut digitaalisten työvälineiden pedagogisesti järkevään hyödyntämiseen. Hän on koulutukseltaan myös puuseppä ja kokee itse olevansa käsityöläinen, vaikka viettääkin päivänsä enimmäkseen tietokoneen ja television ääressä. Brodeeraamaansa työtakkia hän käytti työskennellessään teknisen työn opettajana.
Lähteet
Beauchamp, C. (2015). Reflection in teacher education: Issues emerging from a review of current literature. Reflective practice, 16(1), 123-141.
Brame, C. J. (2016). Effective educational videos: Principles and guidelines for maximizing student learning from video content. CBE Life Sciences Education, 15(4), es6. https://doi.org/10.1187/cbe.16-03-0125
Korthagen, F. A. J. (2010). Situated learning theory and the pedagogy of teacher education: Towards an integrative view of teacher behavior and teacher learning. Teaching and Teacher Education, 26(1), 98–106. https://doi.org/10.1016/j.tate.2009.05.001
van der Meij, H., & van der Meij, J. (2013). Eight guidelines for the design of instructional videos for software training. Technical Communication, 60(3), 205–228.
