Tampereen yliopiston kielikeskus täytti tänä vuonna 50 vuotta, ja sitä juhlittiin lokakuun ensimmäisenä päivänä juhlaseminaarissa. Seminaaria oli valmisteltu jo keväästä asti, ja itse hyppäsin mukaan valmisteluihin syyskuun alussa, kun harjoitteluni kielikeskuksessa alkoi. Viimeisen kuukauden aikana muun muassa hiottiin ohjelma kuntoon, jaettiin mainoksia ja suunniteltiin koristeita. Lopputuloksena oli upea ja innostava seminaari, joka kokosi yhteen viestintä- ja kieliosaajia keskustelemaan ajankohtaisista aiheista. Kantavana teemana seminaarissa oli kielikeskuksen vision mukaisesti ”rohkeita viestijöitä kansainvälisessä ympäristössä”.
Ohjelmaa joka makuun
Päivän ohjelma oli jaettu vuorovaikutusosaamisen eri osa-alueiden, taidon, tiedon, asenteen ja motivaation sekä etiikan, mukaan. Seminaari tarjosi näkökulmia kielten opettamiseen ja opiskeluun, kirjoittamiseen ja viestintään aina toinen toistaan innostavampien työpajojen ja puheenvuorojen myötä. Alku- ja loppupuheenvuorot nivoivat yhteen päivän ohjelman, kakkukahveja unohtamatta.
Erityisesti osallistujien mieleen jäi työpaja, jossa opiskeltiin uutta kieltä vain kohdekieltä käyttämällä. Osallistujat oppivat armenian perusteita ilman, että opetuksessa käytettiin yhteistä kieltä kuten suomea tai englantia. Armeniankieliset tervehdykset kaikuivat vielä kahvikeskustelujenkin seassa. Työpajoissa pääsi myös osallistumaan suomen kielen oppitunnille sekä testaamaan kuullun ymmärtämistä ja suullista tenttiä ruotsin tiimin kurssidemossa.
Taidetta opetuksen välineenä käsittelevässä työpajassa osallistujat pääsivät kokeilemaan syanotypiaa. Pajassa syntyikin upeita taideteoksia, joissa välineinä käytettiin esimerkiksi kaurahiutaleita ja korvakoruja. Kielikeskuksen tilat keskustakampuksella oli koristeltu kukkasin ja ilmapalloin seminaarin ajan pidettyjä avoimia ovia varten. Seinillä oli esillä opiskelijoiden kursseilla tekemiä syanotypioita ja opiskelijoiden antamia palautteita kielikeskuksen kursseista.
Kielikeskuksen nykyisyys ja tulevaisuus
Kielikeskuksessa opetus on hyvin vuorovaikutteista ja keskustelevaa, ja se näkyi päivän aikana kaikissa ohjelman osioissa. Keskusteluja käytiin esimerkiksi kuuntelemisen kuormittavuudesta, saavutettavuudesta oppimistilanteissa, tekoälystä ja suomen kielen opetuksesta. Edes alku- ja loppupuheenvuoroissa ei tarvinnut vain istua hiljaa ja kuunnella, vaan niissä käytiin yhteistä keskustelua vuorovaikutusosaamisesta sekä kielikeskuksen tulevaisuudesta.
Päivän lopuksi osallistujilta kerättiin sanoja, jotka kuvaavat tulevaisuuden vuorovaikutusosaamista. Suurimpina sanoina sanapilveen nousivat empatia, kohtaaminen, ja inhimillisyys. Jo harjoitteluni ensimmäisen kuukauden aikana olen saanut huomata, että juuri nämä asiat korostuvat kielikeskuksen työssä ja opettajien tahtotilassa kohdata opiskelijat empaattisesti, ihmisinä. Sitä, kuten myös rohkeutta, avoimuutta, kuuntelemista ja monia muita sanapilvestä löytyviä asioita, tarvitaan myös tulevaisuudessa, kun kuljetaan eteenpäin kohti 60-, 70- ja 100-vuotiasta kielikeskusta.
Kirjoittaja
Reetta Sihto, viestinnän opetusharjoittelija, Tampereen yliopisto, kielikeskus
