Tässä blogitekstissä tarkastellaan inklusiivista toimintakulttuuria kolmesta eri näkökulmasta: arjen käytäntöjen, johtamisen ja opettajuuden näkökulmista sekä inklusiivisuuden vaikutuksista työelämään. Tavoitteena on avata, miksi inklusiivisuus ei ole erillinen hanke, vaan osa korkeakoulun arkea ja perustehtävää. Blogin taustalla on Minna Seppälän (2026) väitöskirja ja pitkäaikainen työkokemus inklusiivisuuden parista ammatillisella toisella asteella. Ajatukset on sovellettu korkeakouluympäristöön.
Inklusiivinen toimintakulttuuri syntyy siitä, että oppilaitoksen käytännöt ovat johdonmukaisia ja yhdenvertaisia, opintojen kokonaisuus on rakennettu saavutettavaksi ja oppimisympäristöt ovat sellaisia, että kaikilla on helppo olla ja opiskella (Booth, 2017; Lahnalampi ym., 2026; Seppälä ym., 2024, 2026). Inkluusio toteutuu selkeissä ja saavutettavissa rakenteissa, joustavissa tavoissa oppia ja osoittaa osaamista sekä turvallisessa ilmapiirissä. Moninaisuus nähdään voimavarana, opiskelijoiden näkemyksille tehdään tilaa ja tuki on helposti saavutettavissa. Näiden lisäksi arvostava kohtaaminen on olennainen osa inklusiivista toimintakulttuuria: opettajan tapa kohdata ja olla vuorovaikutuksessa opiskelijan kanssa vaikuttaa suoraan siihen, toteutuuko osallisuus ja tuntuuko oppiminen turvalliselta sekä mielekkäältä (Isola & Leemann, 2021).
Johtamisella on inklusiivisen toimintakulttuurin rakentumisessa keskeinen rooli. Inklusiivisiin arvoihin pohjautuva johtaminen sekä arvojen pohjalta tehdyt linjaukset ja päätökset luovat perustan, jolle inklusiiviset käytännöt rakentuvat (Seppälä ym., 2026). Strategiset tavoitteet ohjaavat suuntaa, mutta todellinen muutos syntyy arjessa ja siinä, miten opetus suunnitellaan tukemaan erilaisia tapoja oppia, miten ohjausta tarjotaan ennakoivasti sekä miten materiaalit ja palvelut pidetään saavutettavina.
Myös kampuksen tiloihin, digitaaliseen ympäristöön ja viestintään tulee kiinnittää huomiota rakennettaessa inklusiivista toimintakulttuuria (OHO, 2019). Kun korkeakoulussa huomioidaan opiskelijoiden toimintakyvyt sekä elämäntilanteet ja viestintä tavoittaa jokaisen, opiskelijan on helpompi kokea olevansa osa yhteisöä. Pienillä teoilla on suuri merkitys, ja niiden yhteisvaikutus rakentaa tilan, jossa opiskelija uskaltaa kysyä ja yrittää sekä myös epäonnistua.
Monimuotoinen opiskelijajoukko on korkeakoulun vahvuus. Eri taustat ja kokemukset rikastavat arkea. Inklusiivinen korkeakoulu hyödyntää tätä moninaisuutta tietoisesti osana oppimista ja työelämävalmiuksien rakentamista. Opiskelijoita rohkaistaan toimimaan aktiivisina yhteisön jäseninä ja huomioimaan myös toisiaan. Opettajan työssä tämä näkyy esimerkiksi ryhmädynamiikan tukemisena, turvallisen ilmapiirin luomisena ja yhteistoiminnallisen oppimisen periaatteiden opettamisena.
Muutos inklusiivisempaan korkeakouluun on tavoitteellinen prosessi, mutta jokainen askel vie kohti yhteisöä, jossa kaikki voivat onnistua omalla tavallaan. Sitoutuminen inklusiivisuuteen rakentaa ympäristön ja yhteisön, jossa moninaisuus on voimavara ja jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus oppia, kasvaa ja löytää paikkansa, ei vain opintojen aikana, vaan myös tulevaisuuden työelämässä.
Lopun tarkistuslista kokoaa yhteen arjen teot ja periaatteet, jotka tukevat yhdenvertaista ja hyvinvointia vahvistavaa toimintakulttuuria. Se tekee näkyväksi, miten kohtaaminen, saavutettavuus, turvallisuus, moninaisuuden arvostaminen, osallisuus ja hyvinvointi konkretisoituvat jokapäiväisessä työssä.
Kirjoittajat
Minna Seppälä, lehtori, TAMK, ammatillinen erityisopettajankoulutus
Kirsi Purhonen, lehtori, TAMK, ammatillinen opettajankoulutus
Lähteet
Booth, T. (2017). Promoting Educational Development led by Inclusive Values in England: Experiences with the Index for Inclusion. Teoksessa F. Davigo (toim.), Special Educational Needs and Inclusive Practices (s. 3–20). SensePublishers. https://doi.org/10.1007/978-94-6300-857-0_1
Isola, A. M., & Leemann, L. (2021). Osallisuuden kokemus on hyvinvoinnin ja terveyden tekijä. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti, 58(4). https://doi.org/10.23990/sa.112402
Lahnalampi, H., Vuojärvi, H., Korkeamäki, J. & Sointu, E. (2026). Inkluusio ja pedagoginen tuki ammattikorkeakoulujen strategisten asiakirjojen sisällöissä. Hallinnon Tutkimus (ennakkojulkaisu). https://doi.org/10.37450/b37z4g78
OHO-hanke. (2019). Saavutettavuuskriteeristö. Väline korkeakoulujen saavutettavuuden arviointiin. https://esok.fi/hankkeet/oho-hanke/julkaisut/saavutettavuuskriteeristo
Palola, E. (2015). Yhteistoiminnallinen oppiminen yliopiston perusopetuksessa–esimerkkinä palapelityöskentely. Yliopistopedagogiikka, 22(1), 23-26. https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/wp-content/uploads/2015/03/palola.pdf
Ryhmärenki. https://ryhmarenki.fi/tutustuminen-ryhmassa/
Seppälä, M. (2026). Mahdollisuuksia kaikille: Inkluusio ammatillisessa koulutuksessa [Väitöskirja, Tampereen yliopisto]. Tampereen yliopiston julkaisuarkisto Trepo. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4553-2
Seppälä, M., Kuusisto, E., & Mäkihonko, M. (2024). Ammatillisen koulutuksen opettajat ja inkluusio. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 26(3), 48-69. https://doi.org/10.54329/akakk.148290
Seppälä, M., Kuusisto, E., & Mäkihonko, M. (2026). Inkluusio ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden kokemana. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja. https://doi.org/10.54329/akakk.180839
Tampereen ammattikorkeakoulu on mukana kansallisessa INKLU-hankkeessa (INKLU -Kohti inklusiivista ammatillista koulutusta) 1.3.2024-31.8.2026.
Hankkeessa kehitetään inklusiivista koulutusta ja ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien opiskelijoiden tarvitsemaa erityistä tukea opintojen aikana sekä tuetaan työllistymistä. Blogikirjoitus on osa hankkeessa jaettavia tukeen ja ohjaukseen liittyviä hyviä käytänteitä.
