Olen koonnut tähän blogiin koeteltuja ratkaisuja ja jäsentänyt ne TAMKissa käytössä olevien osaamismerkkien mukaan kestävyyslukutaidon, kestävyysosaamista vahvistavan pedagogiikan ja muutosagenttiuden näkökulmiin. Laajemman katsauksen ja lähteitä käytännön esimerkkeihin tarjoavat Asikainen & Friman (2025).
Epävarma ja ristiriitainen kestävyystieto opetuksessa
Korkeakouluopettajan kestävyyslukuaito sisältää taidon yhdistää kestävyystietoa opetettaviin aiheisiin sekä ymmärryksen tiedon ristiriitaisuudesta, epävarmuudesta ja muuttuvuudesta. Oma tieteenala tai ammatillinen näkökulma tarjoaa usein hyvän rajauksen kestävyysnäkökulmille. Yksi hyvä aloituspiste monimutkaisuuden ja arvottamisen äärelle on pohtia kestävyyden määrittelyä omalla alalla: ketkä sitä tekevät, mitä ongelmia määrittelyihin liittyy.
Määrittelytyötä ja valintojen tekemistä voi havainnollistaa opiskelijoille esimerkiksi pyytämällä heitä perehtymään eri etujärjestöjen, virastojen tai standardien määritelmiin. Aihetta voi syventää pyytämällä ryhmiä miettimään, miten kyseiset tahot suhtautuisivat johonkin meneillään olevaan kestävyyteen liittyvään lainsäädännön muutokseen. Lopuksi aiheesta voi järjestää paneelin tai kuulemistilanteen simulaation.
Tällainen lähestymistapa tuo väistämättä esille myös eri alojen asiantuntemuksen ja yhteistyön merkityksen kestävien ratkaisuiden kehittelyssä sekä tukee kykyä tarkastella asiaa toisen näkökulmasta. Samalla kehittyy opiskelijoiden kyky arvioida tiedon paikkansapitävyyttä, sovellettavuutta sekä tiedon epävarmuuden ja ongelmien viheliäisyyden kanssa elämisen taitoja. Onnistuakseen opettajan on luovuttava asiantuntijaroolista ja osoitettava uteliaisuutta tiedon moninaisuutta, ristiriitaisuutta ja epävarmuutta kohtaan.
Pedagogiikka kestävyysosaamisen tukena
Kestävyysosaamisen kehittymisen näkökulmasta pedagogiset valinnat ovat sisältöjäkin tärkeämpiä. TAMKin johtamassa EduSTA – Academy for Sustainable Future Educators -hankkeessa määrittelimme kestävyysosaamista edistävän pedagogiikan osaamisia käyttäen lähtökohtana Euroopan Unionin GreenComp -osaamiskehystä. Opettajan tehtäviksi määrittelimme muun muassa opiskelijan systeemiajattelun, tulevaisuusajattelun ja arvotietoisuuden kehittymisen tukemisen.
Edellä kuvattu roolien ottaminen erilaisten tapausten tarkastelun yhteydessä tukee myös systeemiajattelun kehittymistä: Miten määrittelyt ja päätökset ovat yhteydessä toisiinsa? Tulevaisuusajattelun tukemiseen on paljon menetelmiä. Yksi toimiva tapa on tarkastella, miten tähän tilanteeseen on päädytty, tarkastella nykytilanteen trendejä ja luoda tulevaisuuskuva parin kymmenen vuoden päähän. Tällä tavalla olen tarkastellut esimerkiksi metsäalan ja kiertotalouden kehitystrendejä opiskelijoiden kanssa. Arvovalintojen pohdinta yhdistyy luontevasti tulevaisuusajatteluun.
Korkeakouluyhteisö muutosagenttina
Edelliset esimerkkini kuvasivat, miten jokainen opettaja voi olla kestävämmän tulevaisuuden rakentaja. Laajempi muutos, erityisesti opiskelijoiden kannustaminen toimijuuteen, vaatii kuitenkin koko korkeakouluyhteisön toimimista muutosagenttina. Ammattikorkeakoulut lupaavat kouluttaa osaajia, jotka osaavat käyttää tietojaan ja taitojaan kestävyyshaasteiden ratkaisemiseen ja kestävämmän yhteiskunnan rakentamiseen. Tämän lupauksen lunastaminen edellyttää korkeakouluyhteisöltä toimintamalleja ja mahdollisuuksia yhteisössä vaikuttamisen oppimiseen. Haastankin koko korkeakouluyhteisön etsimään ja luomaan lisää vaikuttamisen mahdollisuuksia opiskelijoille.
Kirjoittaja
Eveliina Asikainen, lehtori, TAMK ammatillinen opettajakorkeakoulu
Lähteet
Asikainen, E. & Friman, M. (2025). Riittävän hyvä kestävän kehityksen opettajaksi. Teoksessa A. Parpala & L. Postareff (toim.), Hyvinvoiva ja pedagogisesti osaava korkeakouluopettaja. (ss.173–184) Vastapaino Tampere. https://doi.org/10.58181/VP9789523972704
