Suomeen muuttaa ammatilliselta osaamiseltaan hyvin erilaisia lääkäreitä. Lähtömaan koulutus on voinut olla hyvin teoriapainotteista, toisin kuin suomalainen lääkärikoulutus, joka antaa hyvät käytännön valmiudet toimia lääkärinä.
Ammatillisen osaamisen vaatimukset voivat lähtömaassa olla matalammat kuin Suomessa. Lisäksi joissakin maissa käytössä oleva varhainen erikoistuminen voi antaa hyvin rajallisen ammatillisen osaamispohjan suomalaiseen kollegaan verrattuna. Maahanmuuttajalääkäri voi lisäksi olla ammatillisesti aivan aloittelija tai omassa maassaan jo pitkälle erikoistunut ja arvostusta nauttinut spesialisti.
Kielitaidon puute voi antaa kuvan ammattiosaamisen epävarmuudesta, ja ammatillinen itsetunto voi joutua koetukselle, kun suomen kielen taito ei alussa riitä kollegoiden kanssa keskusteluun eikä muutakaan yhteistä kieltä ehkä ole.
Tärkeintä onkin, että maahanmuuttajalääkärille annetaan tunne hyväksytyksi kollegaksi tulosta – kielitaidon ja ammatillisen osaamisen mahdollisista puutteista huolimatta.
Aivan alussa keskusteluissa voidaan käyttää yhteistä kolmatta kieltä (yleensä englanti), mutta ammatillisen kielitaidon kehittymisen takia suomen kielen käyttöä tulisi suosia kaikessa keskustelussa mahdollisimman varhain. (Kielenoppimisen tukemisesta tarkemmin luvussa 3.3.)
Muista kulttuuritaustoista tulijalla voi olla hyvin erilaiset tavat kollegoiden ja muiden työyhteisön ammattilaisten kanssa toimimiseen ja erilainen työkulttuuri. Monessa maassa esimerkiksi sairaalan sisäinen, käytöksessäkin näkyvä hierarkia on paljon tiukempi kuin Suomessa. Näistä asioista keskusteleminen onkin työelämään sopeutumisen kannalta tärkeää.
Uusi kollega on aina hyvä oppia tuntemaan myös ihmisenä. Keskustelut perheestä, harrastuksista ja esimerkiksi ruokakulttuurista voivat olla hyviä ja kielellisestikin helppoja tapoja oppia tuntemaa tulijaa paremmin.
Kollega- ja työyhteisöporukoiden yhteisiin liikunta- ja kulttuuriharrastuksiin mukaan kutsuminen työn ulkopuolella antavat tulijalle mahdollisuuden oppia suomalaisista vapaa-ajan vieton tavoista. Omaan kotiin vieraaksi kutsuminen on lahja, jota tulija varmasti arvostaa.
Työuran alkutaipaleella tulija kohtaa monenlaisia ongelmia ja haasteita. Amanuenssivaiheessa kommunikaatio suomen kielellä työyhteisössä ja potilaiden kanssa tuottaa usein vaikeuksia. Myöhemmässä, itsenäisen työn vaiheessa suomalaiset hoitokäytännöt ja organisaatiorakenteet ovat haasteellisia. Erityisen tärkeää olisi, että tulijalle sovitaan aina nimetty ohjaava lääkärikollega, jonka kanssa tavataan säännöllisesti.
Esimiehen pitää seurata uuden työntekijän osaamista ja kehittymistä ja antaa hänelle palautetta suoriutumisesta työssä. Palautteen antamisen kulttuurit voivat olla eri maissa hyvin erilaisia. Suomalaisesta melko suorasanaisesta palauteenannon tavasta kannattaa aluksi kertoa ja korostaa, ettei palaute ole koskaan tarkoitettu loukkaavaksi. Työuran alkuvaiheessa työssä suoriutumisesta annettu palaute on välttämätöntä suomalaisten työtapojen ja työkulttuurin oppimisen kannalta.