Monikulttuurisessa työyhteisössä tarvitaan kykyä tarkastella omia toimintatapoja toisen silmin ja keskustella mahdollisista eroavaisuuksista.
Suomalaiselle työyhteisölle on tyypillistä pieni valtaetäisyys ja tasa-arvoisuus niin sukupuolten kuin ammattiryhmienkin välillä. Vaikka terveydenhuollon työyhteisöt ovat monia muita suomalaisia työyhteisöjä hierarkkisempia, muualta muuttanutta lääkäriä voi silti hämmästyttää se, miten epämuodollisesti työyhteisön jäsenet toisiaan kohtelevat. Työpaikalla ei ole tapana teititellä kollegoja eikä esimiehiä, eikä työpaikan hierarkia myöskään säätele sitä, kuka saa puhua, vaan kaikilla on oikeus esittää mielipiteitään. Hoitohenkilökunta on Suomessa korkeasti koulutettua ja toimii hyvin itsenäisesti; sairaanhoitaja voi esimerkiksi pitää omaa potilasvastaanottoa tai toimia lääkärin työparina. Keskinäinen arvostus ja yhteistyösuhde näkyy myös siinä, miten lääkärit ja hoitohenkilökunta viestivät keskenään.
Suomalainen kommunikointityyli on suora ja asiakeskeinen. Asiat sanotaan suoraan, eikä sitä pidetä epäkohteliaana, vaikka asia olisi negatiivinenkin. Suomalaisessa työyhteisössä on tärkeä oppia sanomaan ääneen, jos ei esimerkiksi osaa jotakin asiaa tai aika ei riitä sen tekemiseen. Suora kommunikointityyli tarkoittaa myös sitä, että kielellistä kohteliaisuutta on vähemmän. Suomalaisen kohteliaisuuden sanotaankin olevan enemmän sitä, että annetaan toisen olla rauhassa ja kunnioitetaan kunkin omaa reviiriä.
Tasa-arvoisuus on lähtökohtana myös suhtautumisessa potilaisiin: kaikkia potilaita kohdellaan samanarvoisina iästä ja sukupuolesta riippumatta.
Työyhteisön toimintatavat – myös kohteliaisuuskäytänteet ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät kirjoittamattomat säännöt – oppii parhaiten olemalla mukana mahdollisimman monenlaisissa työpaikan tilanteissa. Yhteiset kahvihetket ovat samalla hyvä paikka harjoitella vapaamuotoisempaa kielenkäyttöä. Useimmille maahanmuuttajalääkäreille – varsinkin niille, joilla ei ole suomalaista puolisoa tai ystäviä – vapaamuotoiset tilanteet ovat kielellisesti huomattavasti haastavampia kuin ammatilliset tilanteet. Kahvipöytäkeskusteluissa puhutaan nopeaa puhekieltä ja aihepiirit voivat vaihdella laidasta laitaan. Kielen oppijan on hankala ehtiä mukaan nopeatempoiseen keskusteluun. Muut voivat auttaa osoittamalla välillä suoria kysymyksiä hänelle ja antamalla riittävästi vastausaikaa.
Uuden työntekijän perehdytyksellä on monikulttuurisessa työyhteisössä vielä tärkeämpi rooli kuin muulloin. On tärkeää muistaa sanoa toiveet ja odotukset ääneen eikä vain olettaa, että eri kulttuurista tulevalla on erilaisissa tilanteissa samat ajattelu- ja käyttäytymistavat kuin mihin olemme itse tottuneet.