Kirjoittaja: Sari Himanen (sari.himanen(at)tuni.fi)
Hankkeessa käyty polku kohti konseptointia ja konkreettista yhteiskehittämistä on ollut monivaiheinen ja se on osallistanut monia tahoja jokaisessa maakunnassa. Polut ovat jokseenkin yhtenevät eri maakuntien välillä, mutta myös eroja löytyy muun muassa sen vuoksi, että korkeakoululla on erilainen rooli eri maakunnissa ja myös toimijakenttä on jokseenkin erilainen. Alla olevassa kuviossa on kuvattuna Pirkanmaalla toteutettu polku kohti kokeiluja. Polulla kuvatut asiat ovat tapahtuneet osin lomittain ja toisiinsa liittyen, mutta myös osin irrallaan toisistaan. Tästä syystä tapahtumien kuvaaminen polkuna tuo asiat sekä aikajärjestykseen, mutta osoittaa myös niiden kytkökset ja riippuvuuden toisiinsa.
Hankesuunnitelmaa on kirjattu eri vaiheita sykliselle innovaatioprosessille. Myös polku kohti konseptointityöpajoja on edennyt näiden vaiheiden mukaisesti, sillä ensimmäinen vaihe on havainnointi, jossa etistään aitoja ongelmia ja tunnistetaan oikeita tarpeita. Koska hanke on nimensäkin mukaan kampusperustainen, havainnointi aloitettiin kampuksilta eri hankkeisiin tutustumalla ja selvittämällä, mitä kaikkea Pirkanmaan kampuksilla oikeastaan jo tutkitaan sote-alaan liittyen. Jo tässä vaiheessa mielenterveyteen liittyvät teemat nousivat keskeiseksi osaksi sote-tutkimusta Pirkanmaalla. Tutkimusten suuntaan ja luonteeseen perehdyttiin paremmin tutkija-haastattelujen avulla, joihin osallistui yhteensä seitsemän tutkijaa eri aloilta sekä Tampereen yliopiston keskustakampukselta että Hervannan kampukselta. Tutkijatapaamisten tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia suhteita tieteen ja käytännön välillä jo on, ja miten niitä olisi hyvä kehittää tutkijoiden mielestä. Keskeistä oli myös tutkijoiden ajankohtaiseen tutkimukseen ja erilaisiin hankkeisiin tutustuminen. Jo heti hankkeen alkuvaiheessa vierailtiin myös Tampereen hyvinvointikeskuksissa. Käyntien tarkoituksena oli tutustua niiden mielenkiintoiseen ympäristöön ja eri toimijoita kokoavaan toimintaan, muta tuloksena saatiin myös paljon muuta; asiakastarpeiden esiin nostamista ja alueellisen teeman vahvistamista jo aiempiin kartoituksiin tukeutuen. Alkoi käydä yhä selvemmäksi, että nimenomaan mielenterveyttä tukeviin palveluihin kannattaisi pureutua. Tätä tarkennettiin vielä YAMK-töihin paneutumalla ja ajankohtaisia haasteita niiden avulla tunnistamalla.
Osa havainnointia olivat myös muutamat työpajat ja tilaisuudet, joita pidettiin alkuvuodesta 2019. Ensimmäinen niistä oli hyvinvointikeskustyöpaja, johon osallistui toimijoita eri organisaatioista. Keskiössä oli kuitenkin hyvinvointikeskusten toimintakenttä ja erityisesti mielenterveyspalvelut heidän asiakkaidensa näkökulmasta. Asiakasnäkökulmaa pohdittiin asiakasprofiilien avulla, jossa haasteita tunnistettiin ja ratkottiin ikäryhmittäin. Alkuvuoden toinen työpaja oli kolmen hankkeen yhteinen aloitustilaisuus, jossa esiteltiin hankkeiden toimintaa. Kampus-sote toi esiin valitsemansa teeman ja kutsui eri sektoreiden toimijoita rohkeasti mukaan prosessiin. Hyvinvointikeskusten arkeen palattiin asiakashaastatteluiden tiimoilta, kun hanke toteutti yhdessä Tampereen kaupungin kanssa kyselyn, jossa kartoitettiin asiakkaiden erilaisia tarpeita. Esiin nousi tarve panostaa nuorten elämänhallintaan.
Kolmas työpaja palasi jälleen siihen, mistä koko hankkeen havainnointivaihe aloitettiin; tutkimustiedon hyödyntämiseen ja tutkimuksen jalkauttamiseen. Tutkijatyöpajassa oli osallistujia monilta eri aloilta ja eri kampuksilta. Yhdessä ratkottiin ongelmia, jotka liittyivät muun muassa tiedon popularisointiin ja tiedon jalkauttamisen ja kommunikaation mahdollistamisen rakenteisiin. Neljäs työpaja järjestettiin jälleen hyvinvointikeskusten kanssa yhdessä alueverkoston tapaamisessa. Täällä tarkoituksena oli vahvistaa jälleen asiakkaiden äänen kuulemista hyvän arjen kontekstissa.
Kaikki edellä esitetyt askeleet polun varrella ovat olleet mahdollistamassa varsinaisten konseptipajojen järjestämistä, joiden tarkoituksena oli muodostaa valmiimpia ratkaisuja hyödyntäen tutkimustietoa, kentän syötteitä sekä todellisia tarpeita. Näin ollen päästiin innovaatioprosessin vaiheeseen kaksi eli konseptointiin, jonka tarkoituksena on tarpeiden muuttaminen palvelutuotteen raakaversioksi.