Geert Hofstede teki laajan tutkimuksen 1980-luvulla organisaatioissa ympäri maailman. Hän on päivittänyt sen 2000-luvulla. Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä ovat ne tekijät, jotka erottelevat eri maiden kulttuureja. On hyvä olla tietoinen siitä, miten kulttuurit vaikuttavat ja näkyvät vuorovaikutustilanteissa.
Kulttuuri on ihmismielen opittua ohjelmointia, joka erottaa jonkin ihmisryhmän tai -luokan toisista. Hofstede on tutkinut maidenvälisiä kulttuuri- ja arvoeroja yli 50 maasta keräämällään tutkimusaineistolla. Tutkimuksen mukaan kansalliset kulttuurierot sijoittuvat viiden avainulottuvuuden alueelle. Myöhemmin Hofstede on tuonut esille myös myös kuudennen ulottuvuuden (nautinnon tavoittelu vs. pidättäväisyys). Ks. www.geert-hofstede.com
1) Valtaetäisyys: suuri – pieni
Valtaetäisyys kertoo siitä, kuinka suuri tai pieni ero on tilanteessa hallitsevan ja hallittavan välillä, ja kuinka yhteiskunta ja sen arvomaailma hyväksyy tämän eron. Valtaetäisyys näkyy mm. perheissä, työyhteisöissä, kouluissa.
Suuren valtaetäisyyden maissa opettaja päättää eikä kysele. Opettaja on auktoriteetti, eikä opiskelijan mielipiteitä kysellä. Opiskelijat eivät myöskään väitä vastaan tai arvostele opettajaa julkisesti. Opiskelijoiden on vaikeaa vastata avoimiin kysymyksiin.
2) Kollektiivisuus – yksilöllisyys
Kollektiivisissa maissa on totuttu toimimaan ryhmänä ja mielipiteet tuodaan esille ryhmän mielipiteenä, ei yksilön. Opiskelijoita odotetaankin kohdeltavan ryhmänsä jäseninä, ei niinkään yksilönä. Kasvojen säilyttäminen on tärkeää, joten vastaväitteiden ja omien mielipiteiden esittämistä vältetään. Koulutuksen tarkoituksena on oppia tekemään.
Yksilöllisyyttä painottavassa kulttuurissa ajatellaan, että kehittyminen kuuluu kaiken ikäisille. Opiskelija haluaa erottua ryhmästä ja tuo omia näkemyksiään esille. Koulutuksen tarkoituksena on oppia oppimaan.
3) Maskuliinisuus – feminiinisyys
Maskuliinisuudessa pätevyys ja koulutus ovat oleellisia asioita. Kilpailu ja se, että on paras, ovat tavoitteita, jotka voidaan lausua ääneen. Normina pidetään parasta opiskelijaa. Jos epäonnistuu koulussa, se on katastrofi. Opettajan taitoja ja etevyyttä arvostetaan.
Feminiinisessä kulttuurissa normina ovat keskiverto- opiskelijat. Koulussa epäonnistuminen ei ole iso asia. Opettajassa arvostetaan ystävällisyyttä.
4) Epävarmuuden välttäminen – epävarmuuden sietäminen
Voimakkaasti epävarmuuden välttämiseen pyrkivässä kulttuurissa erilaisuus on vaarallista. Opiskelijat viihtyvät tutuissa oppimistilanteissa. Jos epävarmuuden välttäminen on tärkeä asia, oletuksena on, että kysymykseen on vain yksi vastaus. Opettajan tulisi tällöin tietää kaikkiin oikeat vastaukset. Säännöt vähentävät epävarmuutta, joten valmiit struktuurit ovat oleellisia.
Epävarmuuden hyväksyvissä kulttuureissa erilainen on kiehtovaa. Opiskelijat hyväksyvät avoimeksi jäävät oppimistilanteet ja ovat kiinnostuneita hyvistä keskusteluista. Opettajalla on lupa todeta myös tietämättömyytensä.
5) Aikakäsitys: syklinen – lineaarinen
Syklisessä aikakäsityksessä aika virtaa loputtomiin, joten meillä on aina aikaa. Aikataulujen noudattaminen ei ole niin oleellista. Lineaarisessa aikakäsityksessä ajalla on alku ja loppu. Ajan mitattavuus (kello ja kalenterit) on tärkeää. Aikataulut ovat sitä varten, että niitä noudatetaan.
6) Nautinnontavoittelu – pidättyväisyys
Hofseden (2007) laajensi teoriaansa epävarmuuden välttämispyrkimys ulottuvuutta. Hänen mukaan nautinnontavoittelun taipumuksena on sallia vapaasti ihmisen luonnolliset tarpeet nauttia elämästä. Tarkastelun toisessa ääripäässä on pidättyväisyys, jota säätelevät tiukat sosiaaliset normit. Nautintoa tavoittelevissa kulttuureissa yksilöiden on sosiaalisesti sallittua käyttäytyä niin he toivovat mm. käyttää rahaa. Näissä kulttuureissa ihmiset arvioivat itsensä onnellisemmiksi. Vastaavasti pidättyväisissä kulttuureissa tämä ei ole yleisesti sosiaalisesti hyväksyttävää.