Sosiaalisen viestinnän katsotaan sisältävän niin keskinäisviestintäsuhteet kuin joukkoviestinnänkin. Ajatuksena on, että erityisesti ihmissuhteiden, vuorovaikutustilanteiden avulla yksilöt kehittyvät.
Kun uudet tulokkaat ovat vuorovaikutuksessa paikallisten kanssa, he oppivat itsestään. Havainnot omasta tavasta ilmaista itseään, ajattelusta ja reaktioista auttavat tulokasta puolestaan mukauttamaan viestintäänsä ympäristön tapoihin.
Joukkoviestimet voivat toimia, erityisesti alkuvaiheessa, tulokkaalle arvokkaana tiedonlähteenä maan valtaväestön puhekulttuurista, muodista, käytöstavoista ym. Suorat vuorovaikutustilanteet voivat olla tulokkaalle ahdistavia, joten tutustuminen paikallisiin tapoihin ja kulttuuriin median kautta voi olla helpottavaa.
Sosiaalinen vuorovaikutus ja persoonallinen viestintä eivät tapahdu umpiossa. Ympäristö luo olosuhteet niin persoonallisen kuin sosiaalisenkin viestinnän mukauttamiselle. Ympäristön vastaanottavuus, yhdenmukaisuuden paine sekä etnisen ryhmän vahvuus vaikuttavat mukautumisprosessiin.
Vastaanottavuus viittaa siihen, kuinka avoimesti ympäristö vastaanottaa uuden tulokkaan yhteisöön. Annetaanko uusille tulokkaille tietoa ja tukea eri muodoissa.