Hei kaikki! Olen Marian ”Marre” Ruotsalainen, yksi SportUnin ryhmäliikunnanohjaajista. Olen 30-vuotias, alun perin kotoisin Turusta, koulutukseltani olen yhteisöpedagogi ja tällä hetkellä opiskelen kolmatta vuotta terveydenhoitajaksi TAMKissa. Ryhmäliikuntaa olen ohjannut noin kymmenen vuotta.
Tampereelle muutin kaksi vuotta sitten. Turussa asuessani ohjasin ryhmäliikuntaa paikallisessa SportUnissa, CampusSportissa. Heti Tampereelle muutettuani otin yhteyttä Kaupin liikuntapäällikkö Eskoon, joka sattumalta tunsi CampusSportin esimieheni, joka suositteli minua ohjaajaksi ja näin aloitin ohjaamaan SportUnissa.
Olen nyt ohjannut SportUnissa kaksi kautta, lajeina oikeastaan kaikki mahdollinen, tanssia lukuun ottamatta. Vahvinta osaamistani ovat lihaskuntotunnit, joista oma lempparini on pumppi. Pumppia olenkin ohjannut jo yli tuhat tuntia ohjaajaurani aikana! Tykkään myös kovasti haastaa itseäni ja ohjata kaikkea monipuolisesti, myös niitä tunteja, joita ei ole tullut ohjattua yhtä paljon kuin lihaskuntoa. Parasta SportUnissa on ehdottomasti asiakkaat, joiden antaman palautteen voimalla jaksaa viikosta toiseen panostaa suunnitteluun ja ohjaukseen!
Meneillään oleva kausi loppui yllättäen lyhyeen monessa urheiluseurassa, kuntokeskuksessa ja tanssisalilla, niin myös valitettavasti meillä SportUnissa. Onneksi keväiset säät ovat suosineet ja ulkona on ollut erittäin miellyttävä liikkua. Mutta riittääkö lenkkeily pitämään kunnossa? Erityisesti kun ohjaa ryhmäliikuntaa useita tunteja viikossa ja kroppa on tottunut ottamaan paljon treeniä vastaan?
Alun pettymyksen jälkeen heräsin ajattelemaan, että niin ikävää kuin korona -epidemian kanssa eläminen onkin, avaavat nämä erityisolosuhteet paljon uusia ovia liikunnan näkökulmasta katsottuna. Omalla kohdallani kunnolliset ja ajatuksella toteutetut palautumisjaksot ja kehon huoltaminen ovat jääneet viimeisen kymmenen vuoden aikana vähälle ja erityisesti kehonhuolto jää asemaan ”tehdään sitten, jos on aikaa”. Aika hullunkurista, kun ajattelee että kehoni on työkaluni! Olenkin nyt ottanut kaiken irti siitä, että pystyn suunnittelemaan omaa harjoittelua kehonhuolto edellä ja pitämään useamman lepopäivän putkeen.
Toinen näkökulma ohjaajan kannalta tähän hetkeen on se, että nyt olisi aikaa käydä niillä muiden ohjaajien tunneilla, joista aina haaveilee mutta aikataulujen ja omien ohjausten tuomien haasteiden vuoksi se aina jää. Ai niin mutta kaikki paikathan ovat kiinni! No, hätä ei ole tämän näköinen sillä iso joukko kotimaisia ja kansainvälisiä valmentajia, urheilijoita, ryhmäliikunnanohjaajia ja asiantuntijoita ovat kunnostautuneet tekemällä todella paljon erilaisia kotitreeniohjeita ja -videoita sekä ulos että sisälle. Olenkin hakenut omaan suunnitteluun ja ohjaukseen uusia ideoita, inspiraatiota ja näkökulmaa tekemällä katsomalla ja lukemalla videoita ja blogeja.
Suurin haaste tällaisena aikana on se, että harjoittelu pysyy tarpeeksi monipuolisena. Koska puitteet ovat nyt melko rajalliset, tarvitaan paljon mielikuvitusta. Omalla kohdallani olen lähtenyt peruskuntoharjoittelun lisäksi haastamaan itseäni ja olen asettanut itselleni keväälle kolme tavoitetta:
- Tavoite: päästä spagaatti. Miksi? Liikkuvuus on aina ollut heikkouteni, sillä olen kovin jäykkä ja laiska huoltamaan kehoa. Huono liikkuvuus rajoittaa myös harjoittelua ja ohjaamista ja spagaattiin pääseminen on selkeä tavoite, johon päästäkseen pitää tehdä paljon monipuolista liikkuvuus- ja venyttelyharjoittelua.
- Tavoite: oppia seisomaan käsillä. Miksi? No ensinnäkin, se on todella cool temppu. Ja toisekseen käsillä seisominen vaatii kehonhallintaa ja koko vartalon lihasten voimaa. Tavoitteeseen pääsemiseksi on harjoitettava sekä ylä- että keskivartalon lihaksia.
- Tavoite: parempi juoksukunto. Miksi? Juoksuun on viime vuosina jäänyt todella vähän aikaa ja huomaan, että juoksukunto on rapistunut. Tämän huomaa myös aerobisilla tunneilla ja harrastukseni salibandyn parissa. Sen lisäksi, että edellä mainitut asiat olisivat helpompia ja mielekkäämpiä, on hyvä peruskunto myös merkittävä terveyttä edistävä tekijä ja itselläni on taipumusta korkeaan verenpaineeseen; paremmalla juoksukunnolla sekin varmasti laskee.
Tällaisista asioista koostuu tällä hetkellä ohjaajan arki. Arki-iltoihin kotona on ollut todella vaikeaa tottua ja välillä olen ollut jo pakkaamassa treenikassia kun olen muistanut että ai niin, eihän tänään olekaan jumppia. Pää pursuaa jo ideoita seuraaviin ohjauksiin ja tuskin maltan odottaa ensi kautta!
Toivottavasti kaikki pysytään terveenä ja löydämme liikunnan iloa tilanteesta huolimatta!
Aurinkoista kevättä ja tsemppiä kaikille,
Marre