En ole liikkunut näin mielelläni tosi pitkään aikaan. Urheiluhistoriani on aika vaihteleva, mutta liikunta on aina ollut osana elämääni. Aloitin ensimmäistä kertaa tanssiharrastuksen ala-asteella, ja tanssiminen alkoi hiphopista. Noin 15-vuotiaana siirryin streetdanceen ja siitä sulavasti breakdanceen. Breakdance-ryhmämme oli vain muutaman hengen ryhmä, ja siellä kaikki saivat oikeastaan henkilökohtaista opetusta ja omalle taitotasolle sopivia liikkeitä. Tanssiharrastukseni loppui lukion alkaessa, kun tanssiopettaja muutti toiselle paikkakunnalle ja sen hetkinen ryhmäni lopetettiin. Nyt monen vuoden jälkeen olen löytänyt tanssin uudelleen.
Breakdance-tunneilla oli aina mukava tunnelma, mutta sitä edeltäneistä streetdance-tunneista minulle jäi pieni kammo ohjattuun liikuntaan. Tunneilla ei ollut hyvää ryhmähenkeä, ja jännitin joka kerta salin ovista astuessani. Olin myös ryhmän nuorin ja muut tunsivat jo entuudestaan toisensa – ryhmään oli todella vaikeaa päästä mukaan. Oikeastaan ainoa syy, miksi tanssiharrastukseni jatkui ikävien kokemuksien jälkeen, oli ihanan rento ja pieni breakdance-ryhmäni.
Olen käynyt kuntosalilla lukion alusta lähtien, mutten uskaltautunut ryhmäliikuntaan noin viiteen vuoteen. Yliopistossa päätin kokeilla SportUnia, sillä sain jumppaan mukaan kavereita, ja jumpat kuuluivat samaan hintaan muun liikuntamaksun kanssa. Tilaisuuden antaminen kannatti, ja lopulta SportUnin tarjoamista jumpista tuli viikoittainen rutiinini. Uskaltauduin lopulta ilmoittautua koulukaverini kanssa myös SportUnin järjestämälle twerkkauskurssille. Kaipasimme jotain hauskaa ja uutta, ja tämä kurssi tarjosi sitä. Kurssi ei maksanut juuri mitään, joten ajattelin, etten häviäisi paljoakaan, vaikka kävisin vain kokeilemassa. Lopulta päädyimme kaverini kanssa ilmoittautumaan toiselle, kolmannelle ja vielä neljännellekin kurssille. Tätä voi varmaankin sanoa jo harrastukseksi.
Twerkkaustunneilla on innostava tunnelma, ja tanssitunnit ovat nykyään viikkoni kohokohtia. Tunneilla kaikki kannustavat toisiaan ja ilmapiiri on ihanan avoin ja rento, nauru raikuu ja hiki lentää. Olen kasannut muun viikoittaisen liikunnan tukemaan tanssiharrastusta, ja käyn tanssin lisäksi kuntosalilla ja ryhmäliikunnassa nostamassa lihaskuntoa sekä venyttelytunneilla rauhoittumassa ja huoltamassa kehoa. Seuraava tavoitteeni on spagaatti! Liikkuvuudessani on silminnähtävä ero verrattuna puolen vuoden takaiseen tilanteeseen.
Olen löytänyt viimeajat kadoksissa olleen liikuntamotivaationi takaisin. Tanssitunnit eivät tunnu edes liikunnalta, koska niille on niin hauskaa mennä. Taidan ilmoittautua jatkossa myös muille tanssikursseille ja ehkäpä tehdä paluun alkuperäisen lajini pariin. Sitä onkin ollut ikävä! Viime vuoden mukanaan tuomiin parhaisiin asioihin kuuluu ehdottomasti kurssille ilmoittautuminen.
Teksti ja kuvat: Emma Lehtovaara, opiskelija
