Mä oon Ella, teen arkkitehtuurisuunnittelua toiminimiyrittäjänä. Valmistuin keväällä arkkitehdiksi ja alotin toiminnan elokuussa. Kesäloman pidin välissä. Mulla oli toiminimi ennestään, kun sitä tarvittiin sillon yhden projektin laskutukseen. Tossa on muutama kokeneempi pientaloarkkitehti, jotka tuuppaa mulle aina välillä jotain lupakuvia piirrettäväks, tai työkuvia tai muuta. Riippuen siitä, miten pitkäaikasia homma ne on, niin sitten niistä tehdään erilliset sopimukset tai sitten teen tuntivelotuksella. Välillä on muutaman tunnin pikku keissi ja sitten voi olla parinkin kuukauden juttuja. Näillä työllistän nyt täysin itteni.
Mä hain ensin normaalisti töitä, mut korona-aikana toimistoista sanottiin, että nyt ei uskalla kun on niin epävarma tulevaisuus. Sit sattumalta sain tietää, et yks pientaloarkkitehti tarvii apukäsiä, et se ei ehi hoitaa kaikki hommia kunnolla, et jos toiminimi löytyy, niin sinne vaan. Oon mä välillä miettiny hakisiko palkkatöihin, mut tää on ollu aika mukavaa. Et mä saa ite päättää mihin aikaan mä teen töitä. Esmes perjantait mä oon sopinu, et käytän kilpailutöiden tekemisiin ja muihin omiin juttuihin. Ja päivittäin pystyy hoiteleen omia juttua, jos nyt sen verran ettei kesken kokouksen lähe minnekään.
Mulla on opiskeluajalta kokemusta arkkitehtitoimistoista ja sen perusteella ei niin kauheesti isot projektit kiinnosta vaan pienemmät. Isoissa prokkiksissa menee niin paljon aikaa semmoseen organisointiin ja sen koko ison paletin pyörittämiseen. Asioita tehään tosi monta kertaa uudestaan kun se kommunikaatio ei pelaa kunnolla. Mitä vähemmän porukkaa, niin sen helpommin se menee. Arkkitehtina kiinnostaa nimenomaan se suunnittelu ja lopputulokseen vaikuttaminen. Isossa toimistossa se on käytännössä määräyksien läpikäymistä ja niihin vastaamista. Pääseehän sielläkin toki vaikuttaan.
Nythän olis voinu jotain alottevan yrittäjän tukea hakea, mut en mä lähtenyt enkä oo työttömyyspäivärahoja hakenu, tulot tulee tällä hetkellä yrittäjyydestä. Laskutan ite netin palvelun kautta ja ite teen kirjanpidon excelillä. Mutta nyt kun noita laskuja pitäis alkaa lähettää enempi, niin voipi olla, että tilitoimisto pitäs ottaa tohon rinnalle. Netistä löytyy kirjanpitoon apuja ja mulla on ympärillä ihmisiä, joilta on voinu kysyä.
Tässä kun on silleen pientalopuolella, niin ystävät, tutut, sukulaiset sun muut, niin on helpommin yhteyksissä, jos heillä on asiaan liittyviä ongelmia. Kyllä mä rahallista korvausta pyydän, no jotain pikkuneuvoja voi antaa ilmaseks. Ei se itelle jotain kaavamääräyksiä oo iso homma lukee.
Pakko olis kait liittyä sosiaaliseen mediaan, niin paljon ku sitä haluukin välttää. Siis jos olis tarve jossain kohti ryhtyä markkinoimaan itteään, mut ei oo nyt vielä ollu tarvetta. Nyt se markkinointi ei pelota enää niin paljo kun alussa. Nyt on jo kertyny referenssejä.
Mä katoin liiton suosituksen kuukausiansioista ja siitä oon lähteny vähentään omia kuluja, mitä tästä homman pyörittämisestä tulee. Ne on toimistoon töihin menevälle eli sit kun tekee toiminimellä, niin siihen pitää pistää pikkasen päälle, et tästä jää mitään käteen.
Kun mä teen toiminimellä, niin koko toimiston kaikki kalusto on mun. Et kyllä tässä on saanu tonneja menemään tietokoneisiin ja sähköpöytiin ja kaikkeen, mitä tähän liittyy. Excel on tosi hyvä apu, miten noi kulut saa sitten jakautumaan koko vuodelle. Ja kollegoilta kyselemällä saa määriteltyä hintahaarukkaa, mikä se vois olla näillä kokemusvuosilla jiiänee jiiänee.
Mä oon miettiny toisen sairausvakuutuksen ottamista. TELlistä se on niin vähän mitä saa. Mä oon laskenu velotukseen lomarahat mukaan, kattonu paljonko ihmiset keskimäärin pitää lomaa. Meinas se kyllä aluks unohtuun, mut sit kaveri kysy ”kai muistit loman laskuttaa?”
Verotus on maallikolle aika syvä hyppy syvään päähän. Se on kyllä yhden asteen suo ja siks oon mietty sitä kirjanpitäjää. Alveissa nyt on omat kikkailunsa, mutta se nyt menee aika yksinkertasesti nyt kun myy vaan yhenlaista tuotetta ulos.
En mä usko, että perhe muuttas mun työtilannetta. Oma asenne työntekoon on se, et ei sinne mennä tekeen vähintä mahollista panosta, vaan oikeesti yrittäänki jotain. Niin sit siis joka tapauksessa joutuu yrittään töissä, oli perhettä tai ei.
On siinä jotain siistii, et saa tehä itelle töitä, vaikka mä tässä teenkin toimeksiantoja muille. Ja jos joku törkkää sulle homman, joka ei kiinnosta, niin voi sanoo, et ei kiitos. Toiminimen perustaminen ei nyt oo kallista, mutta lisensseihin saa kyllä uppoomaan rahaa ihan kiitettävästi. Mut jos siis yrittäminen kiinnostaa, niin siitä vaan, on tää vaan niin mukavaa.
Mulla nyt oli toimeksantaja valmiina kun alotin. Mut neuvosin, et olis hyvä jo opiskeluaikana lämmitellä yrittämistä. Sillä jos ihan tyhjän päälle hyppää, niin kyllä siinä saa olla aika paljon hihasta nykimässä, et sais töitä.