ltsensä työllistäminen kuvaa monella eri tavalla toteutettavia uusia työn ja yrittäjyyden muotoja. Se heijastaa työn tekemisen tapojen muutosta ja moninaisuutta. Käsite kattaa erilaisia itsensä työllistämisen muotoja, joita yhdistää työn tekeminen yksin ja itsenäisesti sekä työn yrittäjämäisyys. Itsensä työllistäjä työskentelee pää- tai sivutoimisesti yksinyrittäjänä, ammatinharjoittajana, freelancerina tai apurahansaajana.
Alla aakkosjärjestyksessä joitakin työelämään ja itsensä työllistämiseen liittyviä käsitteitä ja niiden määritelmiä:
Ammatinharjoittaja
Ammatinharjoittajan toiminta perustuu pääsääntöisesti yrittäjän henkilökohtaiseen ammattitaitoon, eikä toimintaan sitoudu useinkaan merkittäviä pääomia.
Apurahansaaja
Apurahansaaja on henkilö, jolle on myönnetty apuraha, stipendi tai palkinto. Hän voi kuulua myös ryhmään, jolle on yhteisesti myönnetty apuraha. Osa apurahoista on verottomia.
Apuraha on verovapaata tuloa muun muassa silloin, kun se on saatu opintoja tai tieteellistä tai taiteellista toimintaa varten. Apurahan on lisäksi oltava maksajan kannalta vastikkeeton suoritus: apurahan myöntämisestä ei saa aiheutua maksajalle taloudellista eikä muutakaan hyötyä. Jos apurahan myöntää saajan työnantaja, suoritus on yleensä korvausta tehdystä työstä. Silloin kyse on palkasta, vaikka se maksettaisiin apurahan nimellä.
Elinkeinonharjoittaja
Elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan verotuksessa ammatin- ja liikkeenharjoittajaa. Elinkeinonharjoittajan toiminnastaan saama tulo (työ- ja käyttökorvaukset) verotetaan elinkeinoverolain mukaisesti. Elinkeinonharjoittaja on velvollinen pitämään kirjanpitoa.
Yksityinen elinkeinonharjoittaja tarkoittaa elinkeinotoimintaa harjoittavaa luonnollista henkilöä (ihmistä) erotukseksi elinkeinotoimintaa harjoittavasta yhtiöstä.
Extra(aja)
Extra(aja) on puhekielessä käytetty termi henkilöstä, joka on tehnyt ns. nollatuntityösopimuksen ns. henkilöstöpalveluyrityksen kanssa. Tämä yritys vuokraa työntekijöitä eri työnantajille.
Vuokratyössä yritys, joka tarvitsee työntekijöitä, tekee sopimuksen vuokrayrityksen kanssa työntekijöiden vuokraamisesta. Työntekijöitä tarvitsevaa yritystä kutsutaan käyttäjäyritykseksi. Vuokrayritys vuokraa työntekijänsä käyttäjäyritykselle tai etsii saamansa toimeksiannon perusteella uuden työntekijän ja vuokraa tämän käyttäjäyritykselle.
Vuokratyössä vuokrayritys on työntekijän työnantaja, mutta työ tehdään käyttäjäyritykselle. Tämä tarkoittaa työntekijän kannalta sitä, että työntekijä tekee työsopimuksen vuokrayrityksen kanssa, vaikka työntekopaikka on käyttäjäyrityksessä. Vuokrayritys maksaa työntekijän palkan ja hoitaa kaikki muutkin työnantajalle kuuluvat velvoitteet, mutta käyttäjäyrityksen tehtävänä on ohjata ja opastaa työntekijää. Käyttäjäyritys myös valvoo työntekijän työn tekemistä.
Lainsäädännössä ei lähtökohtaisesti ole rajoitettu käyttäjäyrityksen mahdollisuutta käyttää vuokratyövoimaa. Tilaajavastuulaissa asetetaan käyttäjäyritykselle tiettyjä velvoitteita silloin, kun vuokratyöntekijöitä käytetään yrityksen tavanomaiseen toimintaan. Lisäksi työehtosopimuksissa on tietyillä aloilla sovittu, milloin ulkopuolista työvoimaa voidaan käyttää. Mikäli ulkopuolisen työvoiman käyttöä ei näin ole rajoitettu, käyttäjäyritys voi halutessaan käyttää vuokratyöntekijöitä ilman erityistä syytä.
Vuokratyössä työntekijältä ei saa periä mitään maksuja eikä hänen palkastaan saa vähentää palkkioita.
Freelancer
Freelancer on henkilö, jolla on samanaikaisesti useampia toimeksiantajia. Freelance-työlle on tyypillistä työtehtävien lukuisa määrä sekä työtehtävien tilapäisyys.
Freelancerille voi kertyä tuloja myös aineettomien oikeuksien (esimerkiksi tekijänoikeuden) käyttämisestä, käyttöoikeudesta tai käyttöoikeuden myymisestä saadusta korvauksesta.
Freelancer voi toimia yrittäjänä, kevytyrittäjänä tai yksityishenkilönä. Myös ilman y-tunnusta toimiva freelancer voi hakeutua ennakkoperintärekisteriin, mikä voi helpottaa toimeksiantojen saamista. Jos työn teettäjän ja freelancerin välille muodostuu työsuhde, on työn teettäjä työnantajana vastuussa ennakonpidätyksen toimittamisesta sekä työnantajan sairausvakuutusmaksun maksamisesta. Tässä tilanteessa ei ole merkitystä sillä, että työntekijä on merkitty ennakkoperintärekisteriin.
Aiemmin oli olemassa erillinen freelancer-verokortti erotuksena pää- ja sivutuloverokortista, mutta nykyisin kaikkien palkansaajien verokortit ovat kopioitavia yhden tulorajan verokortteja.
Freelancer-termi on ollut vuosikymmenien ajan laajasti käytössä mm. taide-, kulttuuri- ja media-alalla. Freelancer on alun perin tarkoittanut keskiajalla palkkasoturia (engl. lance = peitsi).
Itsensä työllistäjä
Itsensä työllistäjä käsite on eräänlainen kattokäsite, jonka alle kuuluviksi lasketaan yksinyrittäjät, ammatinharjoittajat, freelancerit ja apurahansaajat. Maatalousyrittäjiä ei lueta ryhmään mukaan. Tilastoinnissa kevytyrittäjiä ei ole laskettu itsensä työllistäjiin, mutta puhekielessä usein niin tehdään, koska kevytyrittäjät työllistävät itsensä.
Keikkatyöläinen
Keikkatyöläinen on puhekielessä käytetty termi henkilöstä, joka tekee toimeksiantoja ja tilapäisiä töitä joko työsuhteessa, kevytyrittäjänä tai yrittäjänä. Toiminta on samanlaista kuin freelancerilla.
Kevytyrittäjä
Kevytyrittäjä on henkilö, joka tekee toimeksiantoja ja laskuttaa niistä asiakkaitaan laskutuspalvelun kautta. Laskutuspalvelu maksaa hänelle korvauksen tehdystä työstä palkkana. Tilastoissa nämä kevytyrittäjät ovat työnvälitystoiminnan toimialalla toimivia palkansaajia.
Kevytyrittäjä on markkinointitermi, jota käytetään myös siinä yhteydessä, kun henkilö perustaa oman (toiminimi)yrityksen, mutta sen hallinnointi tehdään hänelle ”kevyeksi” palveluntarjoajan palveluna maksua vastaan.
Kiireapulainen
Eri toimijoiden toiminta saattaa kiihtyä joko ennalta arvioidusti tai ennakoimattomasti (vrt. joulusesonki tai pandemia). Tällaisessa tilanteessa työantaja saattaa tarvita kiireapulaista tekemään väliaikaisiksi oletettuja työtehtäviä, joihin normaaliolojen työtehtäviin palkattujen työntekijöiden aika ei riitä.
Liikkeenharjoittaja
Liikkeenharjoittaja on yrittäjä, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa liikeyrityksen muodossa. Liikkeenharjoittajia ovat mm. sellaiset elinkeinonharjoittajat, jotka harjoittavat tavarakauppaa. Myös kiinteässä toimipaikassa toimivat palveluiden myyjät ovat liikkeenharjoittajia.
Nollasopimus
Nollatuntisopimus (myös nollasopimus, nollatyösopimus) tarkoittaa työsopimusta, jossa minimityötuntien määräksi on sovittu nolla tuntia. Viikkotyöaika saattaa olla määritelty esimerkiksi muodossa 0–40 tuntia. Käsite ei ole Suomessa juridinen, vaan lakikielessä puhutaan vaihtelevan työajan järjestelyistä. Nollasopimus voi olla joko määräaikainen tai vakituinen.
Nollatuntisopimuksessa viikoittainen työaika joustaa nollaan tuntiin eli työttömyyteen asti sen mukaan, onko työnantajalla tarjota työtunteja. Silti nollatuntisopimus ei ole sama asia kuin keikkatyö tai työttömyys. Nollasopimuksella ollaan koko ajan työsuhteessa, vaikka töitä ei olisi. Keikkatöissä taas tehdään uusi työsopimus aina uuden keikan ilmaantuessa.
Joillakin aloilla käytetään ilmaisua tarvittaessa töihin tuleva (TTT) tai tarvittaessa töihin kutsuttava (TTK). Kyse voi olla nollatuntisopimuksesta tai määräaikaisesta työsopimuksesta.
Nollatuntisopimukset ovat kiellettyjä joidenkin alojen työehtosopimuksissa, esimerkiksi kaupan, matkailu- ja ravintola-alan sopimuksissa.
Pakkoyrittäjä
Pakkoyrittäjä tarkoittaa henkilöä, joka on joutunut yrittäjäksi vastoin tahtoaan. Pakkoyrittäjäksi on voinut joutua esimerkiksi sen jälkeen, kun on tullut irtisanotuksi entisestä palkkatyöstään. Pakkoyrittäjänä voidaan pitää myös vapaaehtoisesti yrittäjäksi ryhtynyttä henkilöä, joka haluaisi siirtyä palkkatyöhön, tai jo eläkeiän saavuttanutta yrittäjää, joka ei saa yritystään realisoiduksi.
Pakkoyrittäjä-sanaa on kritisoitu, sillä työttömän ei Suomessa ole pakko ryhtyä yrittäjäksi. Tilalle on tarjottu käsitettä vastentahtoinen yrittäminen.
Pakkoyrittäjälle on tyypillistä, ettei hän ole harkinnut yrittäjyyttä. Yrittäjyyteen joudutaan työelämässä tapahtuneen pettymyksen, esimerkiksi työttömyyden, kautta. Pettymys heijastuu pakkoyrittäjän uraan ja erottaa pakkoyrittäjän ”tavallisesta” yrittäjästä.
Yllä olevasta poiketen pakkoyrittäjyydeksi on myös kutsuttu tilannetta, jossa yrittäjänä toimiminen on henkilön ainoa vaihtoehto hankkia elanto.
Toiminimiyrittäjä
Toiminimiyrittäjä eli yksityinen elinkeinonharjoittaja on henkilö, joka pyörittää toiminimimuotoista yritystoimintaa.
Yksinyrittäjä
Yksinyrittäjällä tarkoitetaan yksin taloudellista toimintaa harjoittavaa päätoimista yrittäjää riippumatta toiminnan oikeudellisesta muodosta. Yksinyrittäjällä ei ole yrityksessään palkattua työvoimaa. Joissakin yhteyksissä myös kevytyrittäjät ja freelancerit lasketaan yksinyrittäjiksi.