Mä oon Eija, kääntäjä ja sit mä oon mukana yrityksessä, joka ylläpitää kaikille avointa työtilaa eli ihan miltä alalta tahansa voi olla täällä porukkaa tekemässä töitä. Tää on nyt aika paljon keskittynyt siihen, että viestinnän alan väkee on täällä töissä, mikä on sillain mukavaa, et helpommin ymmärretään toisten työtä ja samalla tavalla tehdään hiljaista työtä kaikki.
Se on kauheen mukavaa päästä tekemään toisten kanssa töitä just vaikka istuis saman pöydän ääressä neljän muun ihmisen kanssa ja kaikki keskittyy ihan hiljaa siihen omaan työhönsä, ei välttämättä puhu pitkään aikaan mitään, mut sit kuitenkin tiietään, et jos mulla tulee tässä nyt joku juttu mieleen tai haluu kysyä jotain tai muuten vaan kaipaa jotain taukohöpinöitä, niin se on heti siinä saatavilla ilman, että täytyy ruveta lähetteleen mitään viestejä kenellekkään tai muuta.
Tilan merkitys on tämmösessä tosi tärkee, et ei oo vaan yks valtava tila, vaan on useempi erillinen huone ja että se tila on omalla tavalla persoonallinen, et tilassa on omanlainen tunnelma. Siis, että tila on inspiroiva ja muovattavissa tarpeen mukaan.
Aluks meillä oli säännöt. Meillä oli erillinen, täysin hiljanen tila, mut kaikki hakeutu kuitenkin muiden seuraan ja kunnioittaa toisten työrauhaa, niin et mitään tiukkoja sääntöjä ei sit tarvittukaan.
Suurin osa täällä työskentelevistä on yrittäjiä, aika paljon itsensätyöllistäjiä, mutta myös isommista firmoista ja muualta on ihmisiä. Oon kuullu, että vastaavissa tiloissa on ollu ongelmia äänenkäytön suhteen, jos tehdään esmes myyntityötä.
Mun oma yritys ja tää tilayritys on osakeyhtiöitä. Ei me mietitty osuuskuntavaihtoehtoa, vaan haluttiin tehdä heti selväks että tää on täysi yritys, et tän tarkotus on tehdä tuottoo kaiken muun hyvän ohessa. Me kaikki oltiin jo ennestään yrittäjiä, et se oli sikäli helppoo.
Mulla itellä oli ensiks toiminimi, mutta jo viis vuotta sitten se vaihtu osakeyhtiöks. Mä en oo itseasiassa koskaan tehny palkkatöitä, tai no kesätöitä kyllä, mut kaikki ns. oikeet työt mä oon tehny yrittäjän statuksella. Se oli itsestäänselvyys sillon kun alotti, mun äiti oli yrittäjänä pitkään ja suvussa on yrittäjiä, se on tarttuvaa. Oon kaivannu tämmöstä itsenäistä tekemistä aina.
Markkinointiin ei oikeestaan oo tarvetta. Mulle tulis töitä enemmän kuin ehdin ottaa ja mä teetän alihankkijoilla, mitä mä en itte ehdi. Se on jotekin pyöriny itestään ja aina ku on tavannu ihmisiä, niin ne on, et ”ai sä oot kääntäjä, me tarvittas sitä ja tätä”. Mä teen myös copywritingia ja kaikkee mahollista viestintään liittyvää. Käännösalan ihmiset ei hirveesti kilpaile keskenään, vaan mieluumminkin suosittelee toisiaan.
Tilitoimisto hoitaa mun yrityksen kirjanpidon, mulla on ollu kirjanpitäjä toiminimivaiheesta asti, se auttaa niin paljon. Ihan aluks mä tein AV-käännöksiä, niihin mulla oli sovittu päätoimeksiantaja, joka on edelleenkin asiakkaana, mut vuosien varrella on tullu muitakin. Mut se oli semmonen, et tiesi et on tarpeeksi töitä sitä kautta, et uskalsi lähtee siihen – ja itseasiassa se oli heillä edellytyksenäkin, et pitää olla yrittäjän statuksella. Mulle se ei ollu mikään ongelma. Ei siis ollu kyse pakkoyrittäjyydestä.
Nykyään osaan hinnoitella työni helposti niin, että otan huomioon eläkkeet, vakuutukset ja loma-ajankin kulut. Mut alussa se oli vaikeaa. Piti vähän selvitellä netistä, kattoo erilaisia suositushintoja ja hakee jonkinlaista keskihintaa. Sit mä seurasin mun työaikaa, et paljonko mulla tähän menee ja mikä muodostuu tuntihinnaks ja mitä mun pitäis tästä saada itelle.
Isoimmat ongelmat on nykyään siinä, et malttaa pitää vapaata. Taloudellisesti se kyllä onnistuu. Se on semmosta tasapainoilua, kun mä vaan tykkään tästä työstä niin paljon. Mä oon aiemmin kyllä todella kuormittanu itteeni, mut nykyään mä yritän pitää kiinni siitä, et paremmin tulis pidettyä niitä vapaapäiviä.
Kyllä kääntäjäyrittäjäks uskaltaa lähteen. Alkuinvestoinnit on aika pienet. Mut kaks isoo asiaa pitää muistaa. Ensimmäinen on verkostoistuminen. Mä tiedän, et se on monille kirosana. Mut verkostoituminen ei tartte olla mitään väkinäistä, et meen puku päällä tonne yrittäjätilaisuuteen ja myyn kamalasti kaikille jotakin. Siis sitä vaan pölähtää paikalle omana ittenään ja juttelee ihmisten kanssa ihan normaalisti. Mä esmes huomaan, et mä puhun todella paljon koirista ja sit jossain kohti tulee puheeks, et mitä sä teet. Ai kääntäjä, ja sit siitä se lähtee, se on täysin luonnollista, ei ollenkaan jäykkää pönötystä. Siis on monenlaisia tilaisuuksia, jossa tapaa muita yrittäjiä on ja LinkedIn toimii sit verkkopuolella. Ja jos sä mietit, et miten sä lähestysit jotain yritystä, niin ethän sä lähesty yritystä, vaan sitä ihmistä, joka siellä on. Mut on tärkeetä verkostoitua myös oman alan toimijoiden kanssa.
Se toinen asia on se hyvinvointi. Että pitää huolen siitä, et on sitä vapaa-aikaa. Siis vaikka ei ois mitään harrastuksia, niin makaa vaikka sohvalla tai kattoo Netflixiä, kunhan tekee kuitenkin jotain muuta. Siis varsinkin, jos kotona tekee töitä, niin sitä helposti tekee aamusta iltaan ja se työn on vaan koko ajan siinä. Et siis jotenkin pistää ittensä kuriin siinä kohtaa ja muistaa, et jos sen terveyden menettää, niin se on vähän vaikeempi saada takas.