Mä olen Emil. Opiskelen tällä hetkellä vielä arkkitehdiksi, mä oon nyt kandi, mutta en ehkä valmistu arkkitehdiksi vaan tavottelen monialaista maisterintutkintoo. Mut se on osottautunu aika hankalas ainakin Suomessa. Oon opiskellut sivuaineena tuotantotaloutta ja saanu tähän yrittäjyyspuoleen paljon tukee. Oon neuvotellut näistä opiskelukuvioista opinto-ohjaajan kanssa ja tavottelen arkkitehtuuriosaamisen lisäksi siis semmosta liiketoiminta- ja innovaatio-osaamista.
Sivutoimisena teen kahdenlaista keikkaa toiminimen puitteissa, eli musiikin puolella dj-keikkaa lähinnä omaksi huviksi ja verkostoitumisen vuoksi ja sitten arkkitehdin töitä, jotka on olleet enempi konseptin kehittämistä. Arkkitehdin pätevyyttähän mulla ei oo, mutta voin hyödyntää mun arkkitehtuuriosaamista näissä. Nyt hommat on paussilla, mutta ennen sitä tein ehkä maks 40 tuntia kuussa erilaisia keikkatöitä.
Olin siviilipalveluksessa ja siinä sai päivärahaa ja asuminen korvattiin. Tai maksettiin siis tyttöystävän kanssa asuminen puoliks. Opintotuki on paljon pienempi, mut ton siviilipalvelun aikana mä uskalsin perustaa toiminimen. Mun hommat on aika simppeleitä ja mä teen kirjapidon itse. Mä käytän verkkolasku.org palvelua. Mulla aika vähän kuluja, arkkitehtilisenssiin menee tietty määrä rahaa ja toimeksiantajalta tulee yksi könttäsumma rahaa kuussa, niin se on erittäin simppeli homma. Netistä löytyy mukavasti infoa kirjanpitoon.
Nyt mulla ei oo tarvetta, mut tulevaisuudessa hankin asiakkaita verkostojen kautta – eri sosiaalisten verkostojen kautta, kaikki verkostot on hyödyllisiä. Arkkitehtuuri on esimerkiksi yks kupla ja kulttuuripiirit toinen. Sitten erilaiset yhdistykset on ehdottoman hyödyllisiä, niiden kautta oon oppinu tunteen paljon ihmisiä.
Hinnoittelun suhteen oon pyrkinyt siihen tuntihintatasoon, mitä saa palkkatöistä. Se on ollut lähtökohta ja sit kyselen kavereilta, jotka myös tekee toimeksantoja. Nää on Teknisten akateemisten liiton suosituksia insinööreille ja arkkitehdeille.
Oon vähän taktikoinut, että tulotaso ei ylittäs eläkemaksun rajaa, toiminta on ollut sen verran sivutoimista, mutta jos tätä tekis vakavammin, niin sit hankkisin eläkevakuutuksen. Vakuutusten suhteen oon tutustunut konsulttitoiminnan sopimusehtoihin ja välttänyt ”aiheuttamasta törkeän tahallisesti” vahinkoa, niin kuin asia siellä määritellään. Silloin korvausvastuu on maksimissaan saadun palkkion suuruinen. Vähän oon kyllä jännittänyt noita vakuutusjuttuja, että miten ne käytännössä menee ja miten toimeksiantaja niitä vois tulkita.
Oon kyllä kantapään kautta oppinu, että ihminen tarvitsee lomaa, ei voi tehdä töitä koko ajan, muuten alkaa pää ja keho oireilemaan. En tiedä kuinka terveellistä se on, mut mä oon vähän semmonen ”rutistusihminen”, mä saatan tehdä semmosia spurtteja. Jossain vaiheessa on selkeesti enemmän töitä ja mä oon varautunu siihen henkisesti ja huolehdin hyvinvoinnistani ja sit tiedän, et mul on ”lomajakso”, joka saattaa olla sit pidempi ku normaali loma, mikä tasaa sitä rutistuksen aikasta työtaakkaa. Koen olevani taloudellisesti ja rahankäytöllisesti aika hyvä, et mä siis tiedän paljonko mulla menee rahaa kuussa. Siis on helppo laskee, et nyt mulla niin sanotusti kiitorataa riittää esmes kolmeks ja puoleks kuukaudeks ja sillä ajalla täytyy keksii jotain muuta, jos haluaa jatkaa tai ylipäätään miettii joku vaihtoehto. Tai sit tän kolmen ja puolen kuukauden sisällä mä voin pitää loman.
Iso haaste itsensätyöllistäjällä, vaikka mä sanoin, et löytyy paljon tietoo, niin on semmonen epävarmuuden, avuttomuuden ja yksinäisyyden tunne. Tukiverkot on mulla olleet kyllä hyviä, mut ei voi kuitenkaan olla täysin varma meneekö kaikki oikein. Semmonen epäselvyys aiheuttaa epävarmuutta. Ja sit semmonen haaste on myös, et ei ylimyy itseään, tekee kuudenkymmenen tunnin työviikkoja.
Vapaus ja se, että itse määrää mitä tekee. Se on parasta. Palkkatöissä kuunteleminen on ollu pintapuolista. Ja mitään ei oikein selitetä. Oma tekeminen on paljon motivoivempaa.