Mä olen Hanna, freelancer näyttelijä ja myös vastavalmistunut käsikirjoittaja eli aika eri vaiheissa näillä kahdella eri uralla.
Näyttelijäksi valmistumisen jälkeen olin kolme vuotta kiinnityksellä kaupungin teatterissa ja sen jälkeen siirryin freelanceriksi. Käsikirjoittamiseen oon saanut työskentelyapurahoja, mutta varsinaista palkkaa käsikirjoittaminen ei oo vielä tuonut. Mutta kyllä mä oon näyttelijä, koska siitä on enemmän kokemusta. Haave on kuitenkin siirtyä joskus enemmän käsikirjoittamisen puolelle.
On hyvä, että on kaks ammattia, että mä tiedän, että jos ei tuu näyttelijän töitä, niin mä kirjotan. Mutta nyt mä oon sellasessa onnellisessa asemassa, että mulla on paljon tarjolla näyttelijän työtä. Toki se työ, mistä saa tulot, menee edelle. Freelanceriyteen liittyy se jatkuva pelko, että entä jos tää loppuu, entä jos niitä töitä ei tuukkaan. Niin sit sitä ahnehtii kaiken työn. Ja kirjottaminen vaatii aikaa ja sit jos tää ei lopukaan vaan niitä näyttelijäntöitä aina vaan tulee, niin se tarkottaa, että mä aina laitan käsikirjoittamisen toissijaiseks. Mä haluaisin, että se olis enssijainen, mut se vaatis jossain vaiheessa aika tiukkoja päätöksiä.
Toimeksantoja näyttelijänä mulla on teatterissa ja sitten kameran edessä. Teatterissa harjoituskausi on sen suurin piirtein kaks kuukautta ja sit siihen esityskausi päälle eli sanotaanko, et yks toimeksanto teatterissa kestää vuoden verran, mut ei sillain, et joka päivä. Siinä toki päällekkäin voi olla muitakin produktioita, mulla on parhaillaan ollu neljä produktiota päällekkäin.
Aikatauluista pitävät tuotannot huolta, mä annan niille yhteystiedot ja he kommunikoi keskenään. Aina kysytään ensiks estoja ja mä ite ilmotan ne, mut jos menee hankalaks, niin ne keskustelee keskenään. Lähtökohtasesti kuitenkin freelancenäyttelijä ensiksi ite selvittelee aikatauluja, mut jos ne on kovin liikkuvia, niin sillon mä pyydän, et tuotannot keskenään neuvottelis.
En tee mitään muita töitä. Oon saanu ansiosidonnaista päivärähaa. Oonkohan kaks kertaa hakenu ja saanu ja ne on ollu kuukauden kahen mittasia jaksoja. Järjestelmä on ollut hyvä. Mulla on ollu selkeetä, että mä haen sen tietyn jakson ja sit lopetan sen. Sit se voi mennä vähän vaikeemmaks, jos on joitakin töitä, mutta ei ole tarpeeksi töitä. Mut mulla on ollu selkee työttömyysjakso ja sit se on ohi se. Mut siis en koe hankalas yhtään, se on tosi hyvä järjestelmä, et on joku turva ja siks en oo ryhtyny yrittäjäks, kun niil ei oo sitä turvaa.
Mulla on profiili netissä, jonne päivitän ajankohtasia kuvia. Näyttelijäliitolla on oma esiintyjäpankki, jonne mä laitan mun tiedot ja tuottajille laitan viestiä ja teatteriohjaajia ja johtajia saatan lähestyä sähköpostitse. Näiden kontaktointien lisäksi olen laittanut tietojani myös useille roolittajille. Roolittajat ovat tärkeässä asemassa työllistymisen kannalta.
Mut nyt oon onnekkaassa tilanteessa, että puhelin soi eli en oo viime aikoina tehty oikeestaan mitään, että toisin itseäni esille.
Mut se mikä on auttanu mua noihin kameratöihin pääsemisessä on speed meeting -tapahtumat. Niissä sitten saa yhteyden työnantajiin. Liiton tai yhdistyksen kautta tulee tiedot näihin tapahtumiin. Liityin jo ennen valmistumista liittoon ja sit kun jäin freelanceriks niin liityin friikkuihin.
Teatterissa meillä noudatetaan TESsiä, mut AV-ala on ihan villi länsi. Sinne koitetaan saada TESsiä, mutta tuottajia ei yhtään kiinnosta. Siinä saa kyllä pitää puoliaan. Liitolla on ihan selkeet suositukset, mikä on minimi. Mulla viimeks oli aika kammottava palkkataistelu. Tuottaja antaa ymmärtää, et se mitä on aiemmin saanu ja mitä liittokin suosittelee, niin annetaan ymmärtää, et se olis jotenkin pöyristyttävän paljon.
Tää onkin nyt se hankalin asia. Kyl mä pyrin kun mulla oli kesällä se apuraha, kun sain ensimmäisen version kirjotettua, niin ajattelin, että nyt on niinku palkallinen loma tässä. Tää on haastavin puoli ainakin mulle freelanceriydessä, se loma, että osaa pitää sen. Mää en oo hyvä siinä. Et käytännössä työ on mun koko elämä. Ja mä en tiedä mistä mun vapaa-aika alkaa ja työ loppuu. Sen kans mul on haasteita, et pysähtyy ja päättää, et nyt mä olen sitten muuten lomalla.
Parasta on vaihtelevuus ja se vapaudentunne. Semmonen kiva kihelmöinti, joka tulee just siitä vaihtelevuudesta, että jotakin jännittävää on mahdollista tapahtua, joka tulee pian eteen.
Musta on kivaa, että työryhmä aina vaihtuu. Jos vertaa kiinnitykseen, niin musta on freelancerina mahtavaa olla sellainen henkilö, joka tuo siihen vanhaan työyhteisöön jotakin uutta energiaa ja että samalla mä oon vapaa kaikesta siitä skismasta, joka sinne on syntynyt. Mulle se työryhmä on just se sen hetken ryhmä. Mä tapaan kaikki ihmiset puhtaalta pöydältä.
Pahinta on se, että muistaa sen levon vähän liian myöhään. Että on koko ajan liikkeessä. Mä tiedän maks puol vuotta eteenpäin mun kalenterin. Siis se ristiriita, et vaihtelevuus luo sen jännityksen, mut se toki luo myös sen stressin. Et se on samalla ihaninta ja kamalinta. Enemmän se on kuitenkin ihanaa, kyl mä nautin siitä jännityksestä, yllättävää kyllä. Mulla ei ollu käsitystä sen epätietoisuuden kutkuttavasta puolesta. Mä tajuan, et mä oon aika koukussa siihen loppujen lopuks.
Mut sitä mä suosittelen et haastattelee ihmisiä, siis tutustuu kollegoihin, jotka on freelancereita tai joilla on just nää molemmat puolet. Jotka osaa verrata. Vertaistuen hakeminen on tärkeetä. Sä oot freelancerina lähtökohtaisesti niin irrallaan kaikista niistä yhteisöistä, joihin sä menet. On tärkeetä et sulla on joku semmonen oma ja pysyvä. Mulle se on mun toi meidän yhdistys. Toki myös ystävät, monet heistä on freelancereita. Haketumista siis tuen piiriin suosittelen 🙂