Yrittämisessä ja kevytyrittämisessä on hyvät ja huonot puolensa. Näistä on mainintoja Keikkatyön käsikirjan eri osioissa. Tässä yhteydessä vertaillaan arvonlisäveron, vakuutusten, poistojen ja työssäoloehdon määräytymistä näissä kahdessa toimintamuodossa.
Varsinainen yrittäjä ottaa riskin mutta pystyy toisaalta hyödyntämään erilaiset verotukselliset edut kevytyrittäjyyttä paremmin. Eli sitten, kun yrittäjämäinen toiminta alkaa olla vakiintunutta ja työtilaisuuksia ja asiakkaita riittää, varsinaisena yrittäjänä toimiminen on taloudellisesti järkevämpää – ja jos varsinainen yritys kaatuu, voi aina palata kevytyrittäjäksi.
Arvonlisävero (ALV)
Kaikissa laskutuspalveluiden kautta lähetetyissä laskuissa on arvonlisävero, koska laskutuspalveluyritys on ALV-velvollinen ja tilittää keräämänsä arvonlisäverot valtiolle. Kevytyrittäjä ei kuitenkaan ole ALV-velvollinen. Näin ollen hän ei voi tehdä ALV-vähennyksiä omista kuluistaan, eikä hakea ALV:n alarajahuojennusta. Vain yritykset voivat hakea arvonlisäverovelvollisiksi. Näillä asioilla ei pienimuotoisessa toiminnassa välttämättä ole suurta merkitystä, mutta niiden taloudellisen vaikutuksen joutuu kukin itse arvioimaan omalla kohdallaan.
Tapaturma- ja vahinkovakuutukset
Yrittäjä hankkii itselleen tapaturma- ja vahinkovakuutukset vakuutusyhtiöstä, ja ne ovat sen jälkeen voimassa sopimuksen mukaan ilman erillisiä ilmoituksia. Jotkut laskutuspalveluyritykset tarjoavat asiakkailleen tapaturma- ja vahinkovakuutukset, ja niistä maksetaan palveluhinnassa. Vakuutusten voimassaolo edellyttää työnaloitusilmoituksen tekemistä jokaisen toimeksiannon yhteydessä. Kevytyrittäjän on syytä selvittää huolellisesti etukäteen, miten vakuutukset hänen käyttämässään laskutuspalvelussa toimivat.
Verotuksessa tehtävät poistot
Yrittäjä tai yritys voi vähentää tekemänsä hankinnat verotettavasta tuloksestaan niin sanottuina poistoina. Kevytyrittäjä ei voi niin tehdä. Kevytyrittäjä voi kuitenkin esittää verotuksessa tulonhankkimiskulusta tehtäviä vähennyksiä. Poistoista ja vähennyksistä kerrotaan lisää Keikkatyön käsikirjan Yrittäminen -osiossa.
Työssäoloehto ja työttömyysvakuutus
Niin sanotun työssäoloehdon suhteen kevytyrittäjä on erikoisessa asemassa. Kun kevytyrittäjä on työttömyysturvassa yrittäjä, ei kevytyrittäjänä tehtyä työtä voida hyväksyä palkansaajan työssäoloehtoon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että saadakseen ansiosidonnaista päivärahaa palkansaajien työttömyyskassasta kevytyrittäjän pitää täyttää kassan työssäoloehto jo aiemman työ- tai virkasuhteen perusteella.
Kevytyrittäjänä työskentelemällä ei voi kuitenkaan täyttää työssäoloehtoa palkansaajakassassa uudelleen. Jos siis työttömyys tai sivutoiminen työskentely kevytyrittäjänä jatkuu enimmäismaksuajan jälkeen, kevytyrittäjä joutuu hakemaan työttömyysetuutta Kelasta.
Kevytyrittäjä voi ottaa työttömyysvakuutuksen yrittäjien työttömyyskassasta. Jäsenmaksu yrittäjäkassassa on kuitenkin korkeampi kuin palkansaajakassassa. Tämä johtuu siitä, että yrittäjät rahoittavat työttömyysvakuutuksestaan suuremman osan itse kuin palkansaajat.
https://yrityksen-perustaminen.net/arvonlisavero/#_blank
https://www.vero.fi/yritykset-ja-yhteisot/verot-ja-maksut/arvonlisaverotus/alarajahuojennus/
https://yritä.fi/kevytyrittajyys-eli-laskutuspalvelu
https://www.kela.fi/mika-on-tyossaoloehto