Kevytyrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee toimeksiannetun työn ja laskuttaa työn tilaajaa eli toimeksiantajaa laskutuspalveluyrityksen kautta. Kevytyrittäjä hankkii asiakkaansa eli toimeksiantajat itse. Näin kevytyrittäjä toimii ”yrittäjämäisesti” olematta kuitenkaan lainsäädännön mukainen yrittäjä, sillä kevytyrittäjällä ei ole pakko olla yritystunnusta (Y-tunnus).
Kevytyrittäjä toimii samankaltaisesti kuin verokortilla laskuttava eli luonnollisena henkilönä toimiva freelancer. Erona on se, että laskutuspalveluyritys hoitaa kaikki kevytyrittäjän työkorvaukseen liittyvät lainmukaiset maksut ja ilmoitukset, kun taas luonnollisena henkilönä toimivan freelancerin työssä nämä velvollisuudet ovat toimeksiantajan, freelancerin itsensä tai hänen kirjanpitäjänsä vastuulla. Tästä syystä toimeksiantajien ei välttämättä ole mielekästä tilata pieniä työsuoritteita ilman y-tunnusta toimivalta freelancerilta, sillä toimeksiantajalle on helpointa ja edullisinta vain maksaa lasku hyvin tehdystä työsuoritteesta ilman palkkahallintoa mahdollisine sivukuluineen.
Laskutuspalvelun käyttäjänä oleva kevytyrittäjä voi myös perustaa laskutuspalvelun avulla oikean yrityksen. Keikkatyön käsikirjassa kevytyrittämisellä tarkoitetaan toimintaa ilman yritystä ja Y-tunnusta.
Termi kevytyrittäjä ei ole virallinen eli Suomen lainsäädäntö ei tunne sitä. Laskutuspalveluyritykset käyttävät termiä ja se on osuvuutensa ansiosta vakiintunut puhekieleen tarkoittamaan laskutuspalvelua käyttävää, yrittäjämäisesti mutta ilman yritystä toimivaa yksityishenkilöä.
Kevytyrittäminen ei välttämättä kuitenkaan ole aina ”kevyttä”. Kyse on tavallaan sivutoimisesta yrittämisestä tai sen kokeilemisesta, jossa vallitsevat omat sääntönsä.
Verotuksesta, verovähennyksistä, arvonlisäverosta, pää- ja sivutoimisesta yrittämisestä sekä yrittäjän sosiaaliturvasta, kuten työttömyys- ja eläketurvakäytännöistä, kerrotaan Keikkatyön käsikirjan muissa ohjeissa.